Harmittaako etten pääse lisäämään nuppineuloja eteisen seinällä olevan kartan tyhjiin aukkoihin? Tunnustan, että hiukan harmittaa, mutta enemmän kaipaan harrastuksia ja sosiaalisia suhteita, jotka ovat nyt katkolla.
Albatros travelille tuli talvella myyntiin Kaukasuksen kiertomatka. Alue on kiinnostanut jo useamman vuoden, sillä siellä ovat kolme viimeistä Euroopan maata, joissa en ole käynyt.
Maaliskuun alussa, tuli Albtrosilta mainosviesti, jonka mukaan varauksia voisi tehdä syksyn matkoille kuluttomalla peruutusoikeudella. Koitin tehdä varauksen netistä, mutta vapaana oli vain yksi paikka syyskuun lopun matkalle. Soitettuani toimistoon kuulin, että syyskuun puolivälin tienoille tehdään toinen vastaava matka. Se ei minulle sopinut, koska sille ajalle oli varattu reissu Tallinnaan katsomaan agilityn maailmanmestaruuskisoja koiraharrastuskavereiden kanssa. Jätin nimemme odotuslistalle syyskuun lopun matkalle.
Koronatilanne paheni kaikkialla ja maaliskuun puolivälissä päätettiin rajoituksista, joilla kiellettiin kaikenlaiset kokoontumiset. Vuosia jatkuneet jumpat peruutettiin. Ne olivat rytmittäneet elämääni kolme kertaa viikossa. Agilitykisat peruttiin ensin toukokuun loppuun asti ja pian sen jälkeen myös viikkotreenit ja jopa omatoimitreenaaminen seuran hallissa kiellettiin. Arvokisoista peruutettiin enimmäisenä junioreiden, senioreden ja para-agilitaajien SM-kisat. Näihin kisoihin olisin osallistunut itse yli 60-vuotiaiden sarjaan. Kisat olisivat olleet Vantaalla, joten matkustamiseen peruutus ei vaikuttanut. Sitten peruutettiin elokuiset SM-kisat Rovaniemellä. Sinne Heli-tyttäreni oli jo saanut osallistumisoikeuden koirani kanssa. Rovaniemeltä oli varattu majoitus, josta oli maksettu 50 %. Ei voi mitään.
Maaliskuun alussa koronatilanne paheni maailmalla, mutta matkustusrajoituksia ei vielä ollut, joten päätimme maksaa viiden yön Tallinnan majoituksemme agilityn MM-kisojen aikana säästäen 20 % verrattuna siihen, että maksaisimme vasta perillä. Huhtikuun loppupuolella tuli sitten ilmoitus, että nämäkin kisat perutaan. Eipä voi taaskaan mitään ellei sitten lähdetä kaveriporukalla Tallinnaan shoppailureissulle, jos matkustaminen ylipäätään on siihen aikaan mahdollista.
Onhan meillä myös majoitusvaraus heinäkuulle Viron Valgaan tuttavapariskunnan kanssa, kun piti lähteä pyöräretkelle. Sen voi onneksi peruuttaa kuluitta ja esiin on heitetty ajatus lähteä pyöräilemään Ahvenanmaalle.
Koirat 14-vuotias jackrussellinterrieri Metka ja 7-vuotias roturisteystys kromfohrländer Nopsa pitävät onneksi huolen siitä, että tulee lähdettyä päivittäin useampaan kertaan lenkeille. Onneksi Viikin lähiseuduilla riittää mukavia lenkkeilumaastoja mm. Hallainvuorella, josta on hienot näköalat yli Helsingin Yliopiston Viikin peltojen.
Kehä 1:sen ja Latokartanonkaaren väliseen kalliometsikköön on ilmestynyt koronakevään aikana tulevaisuuden muinaismuistoja.
Kelit eivät ole vielä olleet kovin lämpimiä pyöräilyyn eikä kirsikkapuitakaan kuki vasta kuin yksi Roihuvuoren kirsikkapuistossa.
Vanhankaupunginlahden ympäri pyöräillessä ja maisemia katsellessa entisen Herttoniemen hyppyrimäen tienoilta ei ensimmäisenä tule mieleen, että ollaan lähellä Helsingin maantieteellistä keskustaa. Eiköhän katseltavaa ja koettavaa riitä kotiseudullakin, joten nautitaan elämästä ja pysytään terveinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti