Vanhan ajan joulutunnelmaa kävin aistimassa Helsingin Ruiskumestarin talossa Kruununhaassa Kristianinkadulla. Talo valmistui vuonna 1816 ja se on kantakaupungin vanhin paikallaan säilynyt puurakennus. Siellä voi eläytyä pikkuvirkamiehen arkeen, juhlaan ja asumiseen 1860 - 70-lukujen Kruununhaassa. Perheen tulot eivät olleet suuret, mutta säädynmukaisesti haluttiin käyttäytyä.
Talo on sisustettu Alexander Wickholmin perheen kodiksi, jonka kaupungin palokalustosta huolehtiva ruiskumestarina toiminut Wickholm omisti vuodesta 1859 lähtien.
Tutustuin taloon Viikin seniorikerholaisten kanssa ja olimme tilanneet opastuksen, joka olikin erittäin mielenkiintoinen ja asiantunteva. Opastuksen voi tilata maksimissaan 15 henkilön ryhmälle kohtuullista lisämaksua vastaan. Muuten museoon on vapaa sisäänpääsy.
Kävimme myös Tuomaan markkinoilla, jossa vieraili joulunaluskauden 2025 reilun kolmen viikon aikana yli 650 000 kävijää usein sateisesta säästä huolimatta. Erilaisia riisipuuroja myytiin yhteensä 60 000 annosta ja lämpimiä glögijuomia juotiin yli 85 000 kupillista. Oman puuroannokseni päällä oli erilaisia viinimarjoja, mantelirouhetta, kinuskikastiketta ja taisi olla jotakin marjakastikettakin. Puuro oli hyvää, mutta lisukkeita oli hiukan liikaa. Pitää muistaa tyytyä ensi vuonna yksinkertaisempaan annokseen.
Joulunalusohjelmaan kuului useampi koiralenkki Sipoonkorven kansallispuistossa, jossa teimme Päivikki ystävättären ja koirien kanssa Fiskträskin lenkit. 20.11.2025 taitaa olla ollut toistaiseksi lumisin päivä pääkaupunkiseudulla, lunta maassa vajaa yksi sentti. Kromfohrländer Nilla kuvassa 5 kuukauden ikäinen, espanjanvesikoira Niio 6v. ja roturisteytys kromfohrländer Nopsa kohta 13 v. pääsivät taas poseeraamaan,
Viikin seniorikerholaisten kanssa käytiin ennen joulua myös Fazerin vierailukeskuksesssa ja osallistuttiin opastettuun esittelykierrokseen, jonka aikana nähtiin
Fazerin tarina -filmi sekä näyttelyosastolla mm. Mignon-munista tehty jänis. Arvelin, että siihen on käytetty 4000 munaa, mutta oikea vastaus taisi olla yli 8000. Keskuksessa oli monenlaista puuhaa ja mielenkiintoista katsottavaa sekä nuoremmille että iäkkäämmille vierailijoille. Tuotantotiloissa ei käyty, kuten muistan hämärästi tapahtuneen 1950-luvulla. Silloin kävimme retkellä päiväkotiryhmäni kanssa Fazerin tehtailla Punavuoren kaupunginosassa. Kuljimme valmiiden makeisten vierellä ja sieltä sai ottaa syötävää suuhunsa.
Nyt saimme maistella kääreissä olleita makeisia kierroksen päätteeksi ja mukaan saimme myös kassillisen tuliaisia. Vierailukeskuksen myymälästä hankki moni joulumakeiset itselleen tai lahjaksi.
Museokorttia ja koiria ulkoilutimme Päivikin kanssa myös Tapiolassa. WG-näyttelykeskuksen naapurirakennuksessa kävimme koru- ja kellomuseossa sekä Leikki-museossa, jossa oli esillä mukavia muistoja tuoneita helistimiä ja leluja niiltä ajoilta, kun lapsemme olivat pieniä. Oli siellä myös omasta lapsuudestamme tuttuja leluja ja muistokirjoja, joihin ystävät ja luokkakaverit kirjoittivat runomuotoisia kirjoituksia. Siellä oli esillä myös punainen peltinen pesukone, jolla saattoi pestä nukenvaatteita. Minulla oli samanlainen, mutta väri oli vihreä.
 |
| Hopeaseppä Ru Runebergin muurahaisia Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa |
 |
| Montandon Locle 18 k kultainen taskukello lintutelineellä |
Espoon kaupunginmusossa olisin mielelläni mennyt katsomaan sisälle asti arkkitehti Matti Suurosen muovista Futuro-taloa, mutta se on talvisin suljettuna.
Museon sisätiloissa ihailimme mm. Kim Simonssonin sammalhahmoja ja Heini Riitahuhdan sekä muidenkin taiteilijoiden keramiikkateoksia.
WeeGeen edustalla oli uutena teoksena syyskuussa 2025 paljastettu kuvanveistäjä Pekka Jylhän Nuorallatanssija-veistos. Täältä lähdimme lenkille koirien kanssa Tapiolan urheilupuiston poluille.
Seuraavan postauksen aiheena on sitten yhteenveto matkailuvuodesta 2025 ja suunnitelmista vuodelle 2026.
