Kambodžaan saavuimme ryhmän kanssa pikaveneellä Vietnamista Mekongjokea pitkin. Maa on kuningaskunta, jossa on noin 15,5 miljoona asukasta ja sen pinta-ala on hieman yli puolet Suomen pinta-alasta eli 181 000 neliökilometriä. Maan pääkaupunki Phnom Penhissä on asukkaita 2,3 miljoonaa. Kuninkaana on toiminut vuodesta 2004 alkaen vuonna 1953 syntynyt Norodom Sihmoni, jonka isän nimi Norodom Sihanouk tuli tutuksi Vietnamin sodan aikoina. Tämä toimi myös pääministerinä ja monissa valtion tehtävissä niin, että Guinnesin ennätystenkirjassa hänet on mainittu "eniten valtiollisia tehtäviä hallussaan pitäneeksi nykyajan monarkiksi".
Sunnuntaina 9. 11.2025 saavuimme iltapäivällä Frangipani Royal Palace hotelliin, joka sijaitsee erittäin hyvällä paikalla Phnom Penhin keskustassa Mekongin rantakadun tuntumassa ja lähellä kuninkaallisten upeaa palatsialuetta, joka näkyi huoneeni parvekkeelta puiston takana.
Maanantai 10.11.2025 alkoi tutuksi tulleella aamiaisella: munakasta, croissantteja, hedelmiä sekä mehua ja teetä. Se nautittiin kattoterassin ravintolassa ennen lähtöä retkille. Meitä tuli hakemaan bussi kuljettajineen, joten ei tarvinnut häiritä hotellin edessä päivystäneitä ja puhelimiaan näplänneitä riksakuskeja.
Pylväskäytävän ympäröimässä valtaistuinsalissa suorittivat kuninkaan uskotut kenraalit ja virkamiehet aikoinaan tehtäviään. Sitä käytetään edelleen uskonnollisten ja kuninkaallisten seremonioiden pitopaikkana.
Matka jatkui keskustan iltapäiväruuhkassa kohti toista järkyttävää paikkaa Tuol Slengiä, joka on koulusta vankilaksi ja kuulustelukeskukseksi muutettu rakennuskokonaisuus. Vuosina 1975 -1979 tänne koottiin jopa 17 000 vankia, joista ainakin 2000 oli lapsia.
Wikipedian mukaan täältä selvisi elossa vain seitsemän henkilöä viidestätoistatuhannesta. Tapasimme alueen pihalla yhden heistä, 95-vuotian miehen. Paikallisoppaamme pyysi täällä vielä kertaalleen, että Pol Potin ajan kauheuksista kerrotaan eikä niitä saa unohtaa. Samalla kuulimme, että buddhalaiset opettavat lapsiaan antamaan anteeksi nämä ajat, mutta niitä ei saa unohtaa. Khmerit saavat rangaistuksensa sitten seuraavassa elämässä.
Ravintolan yhteydessä oli myös hyvin varustettu kauppa ja olisi sinne voinut jäädä pelailemaan, jos ei olisi ollut kiire jatkaa matkaa, kuten tällaisilla reissuilla on tapana.
Kerroin jo aikaisemmin, että meitä oli tällä Aventura matkatoimiston kiertomatkalla kolme yksin matkaan lähtenyttä naishenkilöä. Nuorin meistä oli kymmenkunta vuotta nuorempi kuin omat tyttäreni. Sovimme usein, että lähdemme yhdessä tutustumaan paikkoihin. Nyt sovimme nuorimman kanssa, että mennään heti pikaisen suihkun jälkeen viilentymään hotellin kattoterassilla olevaan uima-altaaseen. Tämä olikin mukava tapa virkistyä kuuman, kostean ja hikisen matkustuspäivän jälkeen. Terassilta oli hyvät näköalat hotellin ympäristöön.
Ennen illan lopullista hämärtymistä lähdimme kaikki kolme kävelylle rantakadulle, jossa katukeittiöissä valmistauduttiin jokailtaisiin ruokatarjoiluihin.
Preah Sisowath Quay rantakadun varrella oli 1600-luvun sotilasjohtaja Techo Measin ja hänen suojattinsa Techo Yortin patsaat ja lähettyvillä runsaasti pöytiä ja tuoleja katukeittiöistä ostettujen aterioiden nauttimiseen.
Ilta hämärtyi ja kävelijöiden määrä kadulla lisääntyi. Laivat tekivät lähtöä iltaristeilyille, mutta me emme lähteneet vesille vaan suuntasimme kulkumme yömarkina-alueelle. Sieltä löytyi picnic-alue, jossa saattoi istua maahan levitetyillä matoilla ja valmistaa itse ateriansa. Edullista ostettavaa, varsinkin vaatteita olisi ollut runsaasti.
Rantakatu muuttui illalla kävelykaduksi. Me suuntasimme kulkumme kohti hotellimme kattoterassin ravintolaa, sillä tiedossa oli ilotulitus. Juhlittiin Kambodžan itsenäisyyspaivää. Maa itsenäistyi Ranskasta 9.marraskuuta 1953.
Saimme tilattua ruoat ja juomat ennen ilta seitsemää, jolloin ilotulitus alkoi. Tuoremehu tuli pöytään ennen lähes 20 minuuttia kestäneen ilotulituksen alkua, mutta ruokaa sain odottaa, kuten osa muistakin matkakumppaneista. Kello 21 minulle tultiin kertomaan, ettei tilaamaani ruokaa ollut saatavissa. Nälkä alkoi olla jo melkoinen, joten kysyin mitä olisi saatavissa nopeasti. Ehdotettiin fish & chips ja sellaisen annoksen sainkin puolen tunnin kuluttua. Toista lasillista tuoremehua sain odottaa vielä kauemmin. Osa hotellin ravintolan työntekijöistä taisi olla hälytetty apuun vain kiireisen itsenäisyyspäivän illan takia, sillä he eivät osanneet sanaakaan englantia.
Ruoka tuli syötyä ja juoma juotua. Mennessäni maksamaan ostoksiani kassalle, mainitsin etten saanut sitä ruoka-annosta jonka olin tilannut, vaan jotakin muuta. Pari tarjoilijaa supisivat hetken keskenään ja lopulta sain laskun vain juomista. Hyvä niin, joten illasta ei jäänyt pahaa muistoa.
Maanantai 10.11.2025 alkoi tutuksi tulleella aamiaisella: munakasta, croissantteja, hedelmiä sekä mehua ja teetä. Se nautittiin kattoterassin ravintolassa ennen lähtöä retkille. Meitä tuli hakemaan bussi kuljettajineen, joten ei tarvinnut häiritä hotellin edessä päivystäneitä ja puhelimiaan näplänneitä riksakuskeja.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Kambodžan kuninkaallinen palatsi, joka on kuninkaan virallinen asuinpaikka. Se on ollut maan kuningassuvun halussa 1860-luvulta lähtien. Palatsin rakennuksia on rakennettu vähitellen, osa purettiin ja rakennettiin uudelleen vielä 1960-luvulla. Alue on esimerkki thaimaalaisesta arkkitehtuurista. Muutaman rakennuksen nimen löysin näin jälkikäteen Wikipediasta ja muistiinpanoistani.
Kuutamopaviljonki on ulkoilmapaviljonki, joka on toiminut khmerilaisen klassisen tanssin näyttämönä menneisyydessä ja nykyäänkin.
Napoleonin paviljonki on valurautainen huvila, jonka pariisilainen yritys valmisti kuningas Norodomille vuonna 1875. Jonkun tarinan mukaan se on rakennettu Napoleonin vaimolle, keisarinna Eugenielle Suezin kanavan avajaisseremoniaan marraskuussa 1869 ja muitakin tarinoita siihen liittyy.
Alueella on lukuisia paviljonkeja ja jokaiselle oma käyttötarkotuksensa. Jonkun rakennuksen edessä pääsin minäkin valokuvaan.
Alueella on myös useita stupia, joihin kunkin perheen tuhkat on säilötty. Tuhkan värisessä stupassa on kuninkaan tuhkat. Katoksen alla on Napoleonin patsas, johon on vaihdettu edellisen kuninkaan näköinen pää.
Hopeapagodin sisäpihan muureissa on komeita freskoja, jotka esittävät khmeriläistä versiota muinaisesta Ramayana-moraalitarinasta.
Poistuessamme alueelta oli vielä esillä erilaisia istuimia, joilla norsut kuljettivat aikoinaan ihmisiä. Tarjolla oli myös "kunkaallista vettä", joka olikin tarpeen, sillä ilma oli todella lämmin ja kostea. Toki meillä oli aina saatavissa vettä myös bussissa.
Matka jatkui Punakhmerien kuoleman kentille, jossa mieleen palasivat 1970-luvun kovat ajat. Kirjoittelin muistikirjaani paikallisoppaan ja matkanjohtajan tarinoita:
"Pol Pot 1925 - 1998 oli punaisten khmerien johtaja ja Demokraattisen Kambodžan pääministeri 1976 - 1979. Pol Potin johdolla maahan yritettiin luoda agraariutopia. Hän halusi luoda todellisen kommunistisen valtion ja hänen visionsa oli tappaa oppineita ihmisiä. Hän käytti aivopesua ja sai lapsetkin tekemään hirmutekoja. Tuona aikana kuoli tai katosi kaksi miljoona ihmistä. Ihmisiä ei tapettu ampumalla vaan erilaisilla työkaluilla. Maan jokainen perhe kärsi, menetettiin siskoja, veljiä ja vanhempia. Kaupunkilaisten piti muuttaa pois kaupungeista. Perheet erotettiin toisistaan eri paikkakunnille, jossa he eivät tunteneet ketään. Siihen aikaan tehtiin pitkiä työpäiviä, kasvatettiin riisiä, joka vietiin Kiinaan. Kansa kärsi nälkää ja rupesi syömään kaikkea, mitä saattoi syödä. Pelko piti ihmiset hiljaisina ja sai toimimaan epäinhimillisesti."
Choeung Ek - kuoleman kenttä on entinen hedelmätarha, jota punakhmerit käyttivät teloitusalueena toteuttaessaan Kambodžan kansanmurhaa vuosina 1975 - 1979. Paikalta kaivettiin myöhemmin esiin 8895 uhrin ruumiit, jotka oli teloitettu siellä, tyypillisesti hakuilla luotien säästämiseksi. Lasiseen stupaan on kerätty yli 5000 alueelta löydettyä pääkalloa. Kuvat ja niissä olevat tekstit kertovat ajan kauheuksista. Eri puolilla Kambodžaa on 300 vastaavaa kuoleman kenttää.
Matka jatkui keskustan iltapäiväruuhkassa kohti toista järkyttävää paikkaa Tuol Slengiä, joka on koulusta vankilaksi ja kuulustelukeskukseksi muutettu rakennuskokonaisuus. Vuosina 1975 -1979 tänne koottiin jopa 17 000 vankia, joista ainakin 2000 oli lapsia.
Vankilan oli tarkoitus olla vihollisten eli koulutetun väen, munkkien ja opiskelijoiden kuulustelukeskus, mutta siellä teloitettiin myös kokonaisia perheitä. Vangeilta haluttiin saada kiduttamalla tunnustuksia ja nimiä. Heitä kuoli teloituksen ohella myös nälkään, kidutukseen ja huonoon hygieniaan.
Wikipedian mukaan täältä selvisi elossa vain seitsemän henkilöä viidestätoistatuhannesta. Tapasimme alueen pihalla yhden heistä, 95-vuotian miehen. Paikallisoppaamme pyysi täällä vielä kertaalleen, että Pol Potin ajan kauheuksista kerrotaan eikä niitä saa unohtaa. Samalla kuulimme, että buddhalaiset opettavat lapsiaan antamaan anteeksi nämä ajat, mutta niitä ei saa unohtaa. Khmerit saavat rangaistuksensa sitten seuraavassa elämässä.
Myöhäisen lounaan nautimme Banana Tree ravintolassa, jossa tarjotaan khmeriläisiä ruokia modernilla otteella. Ruoka oli herkullista ja muistan ainoastaan, että jälkiruoka oli banaania ja tapiokaa kookosmaidossa.
Seuraava tutustumiskohde oli Wat Phnomin buddhalainen temppeli, joka sijaitsee 27 metriä korkealla kukkulalla. Temppeliin johtavat portaat, joita vartioivat leijona- ja naga(käärme)patsaat. Temppeli on edelleen toiminnassa ja siellä näkyy lahjoituksia ja jopa lautasia, joilla munkit taitavat kerätä almuja.
Iltapäivän viimeisinä tunteina ehdimme vielä käydä Kansallismuseossa, joka on maan johtava historiallinen ja arkeologinen museo. Siellä on yksi maailman suurimmista khmer-taiteen kokoelmista, kuten veistoksia, keramiikkaa, pronssia ja etnografisia esineitä. Museo on vihitty käyttöön vuonna 1920 ja kunnostettu vuonna 1968. Se edustaa perinteistä khmeriläistä arkkitehtuuria.
Hauskaa iltaa lähdimme viettämään melkein koko ryhmä yhdessä pieneen perheravintolaan, joka oli hotellin nurkan takana. Ravintolan omistaja puhui erinomaista englantia, hän olikin asunut jonkin aikaa Norjassa ja tiesi siksi tarkasti missä Suomi sijaitsee.
Tiistaina 11.11.2025 matka jatkui Frangipani Royal Palace hotellin edestä kohti Siem Reabia. Jätimme hyvästit Phnom Penhin pilvenpiirtäjille, joella seilaaville laivoille ja kaupungin temppeleille.
Matkan varrella pysähdyimme paikallisella torilla, josta meille ostettiin pientä välipalaa eli maustettuja ja uppopaistettuja toukkia, heinäsirkkoja ja ties mitä torakoita, jotka ihme ja kumma maistuivat aivan hyviltä. Samoja herkkuja söivät Amazing Race Suomi TV-sarjan kilpailijat jaksossa 3 (katsottavissa Ruutu-palvelussa 13.2.2027 asti) . Sarjaa on ollut mukava katsoa oman reissuni jälkeen, kun siellä seikkaillaan samoilla alueilla, joilta olen juuri palannut kotiin.
Lounaalle pysähdyimme Prey Pros järven rannalle ja ateriaksi valitsin lootuksen lehdessä kypsennettyä kanaa ja vihanneksia. Olipa taas hyvää.
Ravintolan yhteydessä oli myös hyvin varustettu kauppa ja olisi sinne voinut jäädä pelailemaan, jos ei olisi ollut kiire jatkaa matkaa, kuten tällaisilla reissuilla on tapana.
Pysähdyimme vielä katsomaan Kampong Kdei siltaa. Se on ollut aikoinaan Angkorista Phnom Penhiin johtavalla tiellä, ollen silloin maailman pisin konsolikaari-silta, jossa oli yli 20 kapeaa kaarta. Silta rakennettiin 1100-luvulla ja se on yksi harvoista khmerien valtakunnan aikaisista silloista, jotka ovat säilyneet nykypäivään. Sillan pituus oli alkujaan 87 metriä.
Nyt siltaa ei enää käytetä vaan tie on siirretty vähän matkan päähän. Vesi oli muutaman päivän takaisten myrskusateiden jäljiltä niin korkealla ettei kaaria näkynyt. Vesi oli noussut jopa läheisten asumusten pihoille.
Paikalla oli valokuvaaja, joka oli ottanut huomaamattomasti valokuvan meistä jokaisesta ja tarjosi hetken kuluttua ostettavaksi kuvan, jossa näkyi sillan kaaret ja päälle oli liimattu turistin kuva. Kahden USA:n dollarin kuva piti ostaa ihan siksi, että jäi muisto sillan kaarista matalan veden aikaan.
Matka jatkui kohti Siem Reapia ja Ankor Watia.
Indokiinan kiertomatkan eri kohteista on jo olemassa tai tulossa omat juttunsa:
Siem Reap - Ankor Wat, Kambodza
Luang Prabang, Laos
Hanoi, Vietnam
