Darjeeling on tunnettu teenviljelyalue Intian Länsi-Bengalin osavaltion pohjoisosassa, Himalajan rinteillä, 2000 metrin korkeudessa. Seutu oli alunperin osa Sikkimin kunigaskuntaa, mutta kaupungista tuli niin suosittu brittien keskuudessa, että kuningas joutui luovuttamaan alueen siirtomaavallalle eli Brittiläiselle Itä-Intian kauppakomppanialle jo vuonna 1835. Matkailulla on edelleen huomattava merkitys kaupungin taloudelle. Monet intialaiset tulevat sinne lomailemaan päästäkseen pois alavampien alueiden kuumuudesta. Kaupungin väkiluku on noin 120 000 ja suurin kieli siellä on nepali ja uskonto hindulaisuus.
Sunnuntaina 18.10.2026 lensimme Delhistä pari tuntia Bagdogra nimiseen kaupunkiin. Autolla ajaen matka olisi kestänyt yli vuorokauden. Bagdograssa meidät 16 Albatros travelin asiakasta jaettiin matkanjohtajan ja paikallisoppaan kanssa kaikkiaan seitsemään eri autoon, joilla kuljimme pienten kaupunkien, teeplantaasien ja vihreiden niittyjen reunustamilla kapeilla ja välillä hyvin ruuhkaisilla teillä kohti Darjeelingiä. Kussakin autossa oli 2 - 3 asiasta kuljettajan lisäksi, joten kaikilla oli hyvin tilaa ja oma ikkunapaikka.
Teiden varsilla näkyi lehmiä ja kuulimme, että ne kuuluvat aina jollekin. Lehmät päästetään aamulla ulos ja noudetaan iltaisin takaisin omistajansa luo.
Matkan varrella pysähdyimme teeplantaasille, jota suojasivat jakaranda- ja akaasiapuut. Teestä poimitaan yleensä kasvin korkeimmalla olevat nuoret lehtiversot eli kärkisilmu ja kaksi sen alla olevaa nuorta lehteä.
Vähitellen nousimme korkeammalle ja lounaan söimme 4864 jalan eli 1482 metrin korkeudessa Kurseongin kaupungissa pilvien ympäröiminä. Se oli vain pieni kylä vuonna 1835, kun kuningas luovutti sen brittiläisille. Darjeelingin rautatie saavutti kaupungin vuonna 1880 jolloin se nousi huomattavaan asemaan ja siitä tuli suosittu siirtomaaviranomaisten turistikohde.
Matkalla pysähdyimme tiibetinbuddhalaisessa Yiga Choelingin luostarissa, joka kuuluu Gelukpa- eli keltahattu-lahkoon ja tunnetaan 4,6 metriä korkeasta Maitreya Buddhan patsaasta. Rakennuksen ulkorakenteen pystytti vuonna 1859 mongolialainen astrologi ja munkki.
Täällä sai valokuvata rakennuksen sisällä ja kiinnitti huomiota buddhan patsaalle lahjoitetut valkoiset khata-huivit. Mekin saimme huiveja lähes jokaisessa ravintolassa ja hotellissa. Pohjois-Intiassa, erityisesti Himalajan alueella vieraille annettavien valkoisten huivien perinne on peräisin tiibetiläisestä kulttuurista ja tiibetinbuddhalaisuudesta osoittamaan kunnioitusta ja vieraanvaraisuutta. Huivin valkoinen väri symboloi antajan puhdasta sydäntä ja hyvää tahtoa. Kun hotelli tai ravintola pukee huivin vieraan kaulalle se toimii sydämellisenä tervetuloa-eleenä, jolla toivotetaan onnea, terveyttä ja turvallista matkaa.
Darjeelingissä tulivat tutuiksi liikennemerkit, jotka kielsivät äänimerkin käytön. Tämä ei täysin estänyt torvien toitotusta, mutta saattoi se sitä hillitä.
Kaupunki on rakennettu rinteille, joilla kadut kiemurtelivat. Asuimme Viceroy hotellissa, jonne kiivettiin kadulta parin kerroksen verran. Normaaliin vauhtiin tapahtunut kiipeäminen sai aikaan pientä puuskutusta yli 2000 metrin korkeudessa. Itse hotellissa oli onneksi hissi.
Maanantaina 19.10.2026 heräsi osa ryhmäläisistä jo aamuyön pimeydessä, jotta ehtivät Tiger Hillille katsomaan auringon nousua, joka värjää maailman kolmanneksi korkeimman vuoren Kangchenjungan lumipeitteiset huiput oransseiksi ja vaaleanpunaisiksi. Minä jätin tämän herätyksen väliin ja kävin katsomassa lumihuippuisia vuoria hotellin kattoterassilta vasta ennen aamiaista. Postauksen otsikkokuvan otin siihen aikaan.
Kaupunkiin tutustumisen aloitimme istumalla autojen kyydissä reilun tunnin sellaisella matkalla, jonka olisimme voineet laskeutua rinteen portaita pitkin viidessä minuutissa. Matkalla Himalajan vuorikiipeilyinstituutille ohitimme St. Andrewsin anglikaanisen kirkon, joka on peräisin vuodelta 1843. Instituutti perustettiin vuonna 1954 edistämään vuorikiipeilyä organisoituna urheilulajina Intiassa. Edmund Hillaryn ja Tenzing Norgayn ensimmäinen Mount Everestin valloitus vuonna 1953 oli herättänyt vilkasta kiinnostusta vuorikiipeilyyn.
Alueella oli myös eläintarha, jossa kuvaan pääsi mm. Aasian mustakarhu eli kauluskarhu eli sepelkarhu jollaisia näin vuosi sitten marraskuussa Laosissa Kuang Sin suojelualueella.
Happy Valley teeplantaasilla käynti kuului myös päivän ohjelmaan. Kuulimme kuinka eri teelaatuja kuivatettiin ja tuliaiset tuli ostettua.
Teetilalta kiirehdettiin kaupungin keskustaan juna-asemalle. Matkalla kiinnittyi huomio siihen, että tavaroiden ja pienten lasten kuljettaminen sujui kätevimmin selässä ja sylissä eikä rattailla tai vaunuilla sillä tiet olivat kapeita kuten jalkakäytävätkin, jos niitä edes oli.
Päivän ohjelmaan kuului myös ajelu Darjeeling Himalayan Railway -rautatien historiallisella höyryjunalla "Toy Train". Vuonna 1878 esitettiin ajatus rakentaa kapearaiteinen rautatie Siligurista Darjeelingiin helpottamaan teepakkausten ja matkustajien kuljetusta. Radan ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1880 ja koko rata valmistui perille Darjeelingiin heinäkuussa 1881. Kuuluisa Batasia Loop eli silmukka, jonka avulla juna kiipeää vaivattomasti korkeuseroja, lisättiin radalle vuonna 1919. Vuonna 1948 Intian valtio otti rautatien hallintaansa maan itsenäistymisen jälkeen ja 1999 UNESCO nimesi radan maailmanperintökohteeksi.
Darjeelingin rautatieaseman yläpuolella on presbyteerinen myöhäisvictoriaanista tyyliä edustava St. Columbasin kirkko. Se valmistui vuonna 1894 Church of Scotland Mission - lähetyskunnan toimesta.
Höyryjunien lisäksi radalla kulkee myös dieselvetureiden vetämiä junia. Junat kulkevat samoilla kaduilla autojen kanssa, välillä kadun oikealla ja välillä vasemmalla puolella. Autoliikenne alueella onkin hyvin tukkoista. Kaksi- tai kolmevaunuisissa junissa on joka vaunussa myös jarrumies, joka saa veturinkuljettajalta ohjeen jarrutukseen erilaisin vihellysmerkein.
Batasia Loopin näköalapaikalla pysähdyttiin ottamaan valokuvia. Siellä olisi ollut mahdollisuus katsella myös kiikarilla lähiympäristöön pientä maksua vastaan.
Matka jatkui Ghumiin, joka on Intian korkeimmalla sijaitseva rautatieasema 2258 metrin korkeudessa. Siellä veturille tehtiin huoltotoimia ja junalla olisi voinut palata takaisin Darjeelingiin. Meitä olivat automme vastassa ja ajoimme myöhäiselle lounaalle Voyage Rodhi Resort hotellin ravintolaan, josta oli upea näköala Kanchenjunga vuorelle, jos pilvet eivät olisi peittäneet näkymää.
Tiistaina 20.10.2026 jatkui matka kohti Sikkimin osavaltion rajaa Rangpon kaupungissa ja sieltä edelleen Gangtokiin. Matka ei suinkaan kestänyt vain vajaata neljää tuntia, kuten Googlen kartta kertoo. Valokuvaus- ja muut tärkeät pysähdykset venyttivät matka-ajan Sikkimin rajalle 4,5 tuntiin ja koko siirtymäpäivän pituus upeissa maisemissa ja vierailukohteissa Sikkimin puolella oli kymmenisen tuntia.
Aamulla jätettiin hyvästit näkymille Darjeelingin hotellin katolla ihaillen vielä kerran maailman kolmanneksi korkeimman vuoren Kangchenjungan huippua.
1. Mount Everest 8848 m, Nepal / Kiina / Tiibet
2. K2 8611 m, Pakistan / Kiina
3. Kangchenjunga 8586 m, Nepal / Intia
Sen jälkeeen kuljettiin teeviljelmien ja vihreiden vuorten lomassa seuraillen Tista-jokea.
Tämän reissun juttuja voi lukea linkkien takaa:
Intia Delhi, pieniä videopätkiä Instagramissa
Intia / Sikkim Gangtog - tulossa
Bhutan Phuntsholing - Thimphu - tulossa
Bhutan Paro - tulossa
Ovat nuo vuorimaisemat vain upeita, wau! Ovat kyllä sellaisia, että niihin ei varmaan koskaan kyllästy. Toki nuo vehreät teeviljelmätkin näyttävät oikein hienoilta. Darjeeling on muuten ainoaa mustaa teetä, jota tulee ostettua. Normaalisti juon vain vihreää.
VastaaPoista