Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rumtek-luostari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rumtek-luostari. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2026

Intian Sikkim - Gangtok


Sikkimin kuningaskunta perustettiin vuonna 1642.  Se ajautui 1800-luvulla Brittiläisen Intian alaisuuteen, mutta maa ei menettänyt itsenäisyyttään eikä liittynyt Intiaan vielä vuonna 1947, kun Intia itsenäistyi. Vasta vuonna 1975 Sikkimistä tuli Intian osavaltio kansanäänestyksen jälkeen.   

Tiistaina 20.10.2026 saavuimme Sikkimiin Rangpon rajakaupungin kautta. Sikkim sijaitsee Nepalin ja Bhutanin välissä Kiinan Tiibetin vastaisen rajan vieressä. Suurin osa pinta-alasta koostuu lumihuippuisista vuorista, jotka ulottuvat jopa 6300 metriin.  


Sikkimin alkuperäisiä asukkaita edustavat lepchat, joiden esi-isät saapuivat alueelle 700-luvulla mahdollisesti Mongoliasta Tiibetin kautta.  Nykyisin valtaväestö polveutuu enimmäkseen nepalilaisista, jotka ovat viimeisten 200 - 300 vuoden aikana muuttaneet alueelle. Sikkimin alkuperäiset heimot muodostavat väestöstä noin viidenneksen ja suurimpia uskontoja ovat hindulaisuus sekä buddhalaisuus.

Sikkimiin matkustaminen edellyttää Suomen kansalaisilta Intian viisumin lisäksi maahantulolupaa, jonka liitteeksi piti olla mukana passikuva. Paikallinen matkanjärjestäjä hankki luvat meille kaikille Albtros travelin 16:lle asiakkaalle.  Saapuessamme rajalle joutui matkanjohtajamme lisäksi yksi ryhmämme jäsenistä istuskelemaan rajaviranomaisten eteen pieneen huoneeseen, kun nämä naputtelivat tietokonetaan. Satuin olemaan tämä valittu ja nappasin valokuvan, kun matkanjohtajamme ja paikallisopas olivat huoneessa ennen minua. Omalla vuorollani osuuteni oli ojentaa passi ja Intian viisumi viranomaisille, kun paikallisopas oli antanut heille maahantulolupapaperin ja siihen niitatun valokuvani.  Taidettiin minusta ottaa valokuvakin ennen kuin passiini lyötiin leima ja kirjoitettiin päivämäärä.  




Sillä aikaa kun kaikkien papereita käsiteltiin ja passit leimattiin käytimme hyväksemme läheisen hotellin baaria ja sosiaalitiloja. Hotellin pihalla odottivat autot, joilla ryhmäämme kuljetettiin 2 - 3  matkustajaa kussakin autossa. Samassa paikassa pysähdyimme myös parin päivän kuluttua poistuessamme Sikkimistä.  Silloin riitti, että paikallisopas kävi passiemme kanssa rajaviranomaisten luona. 


Maatalous työllistää yli puolet Sikkimin 700 000:sta asukkaasta ja vuonna 2016 se on julistettu Intian ensimmäiseksi luomuviljellyksi osavaltioksi.  Sikkimissä on nollatoleranssi roskaamiselle ja se on yksi Intian puhtaimpia osavaltioita ja edelläkävijä muovijätteen torjunnassa. Tupakointi julkisilla paikoilla on täysin kielletty ja sitä valvotaan tarkasti sakkojen uhalla. Sikkim on julistautunut Intian ensimmäiseksi savuttomaksi osavaltioksi.  


Rajalta ajoimme osavaltion pääkaupunki Gangtokiin, jossa on asukkaita lähes 100 000.  Asutus levittäytyy Himalajan itäosien jyrkille vihreille rinteille. Korkeus vaihteleee noin 1400 metristä yli 1900 metriin meren pinnasta. Lounaan söimme hotelli Voyage Alpine Aboden ylimmän kerroksen ravintolassa ihaillen ympäröiviä maisemia.  




Lounaan jälkeen kävimme katsomassa seudun tärkeimpiä vientituotteita eli orkideoita Swarna Jayanti Maitreya Manjari Orchidarium -kasvihuoneessa ja orkideamuseossa.  Orkideoiden esiintymistä esittävällä kartalla oli mukavaa nähdä myös Suomessa esiintyvä orkidea- eli kämmekkälaji Cypripedium calceolus eli lehtotikankontti.  Englanninkielisestä nimestä Lady´s slipper orchid luulin kyseessä olevan neidonkenkä, mutta sen tieteellinen nimi onkin Calypso bulbosa. Eipä ole kämmekkäkasveja ollut omassa herbaariossani eli kasviossa, johon kasveja kerättiin aikoinaan koulujen kesäloman aikana. 





Museon vieressä on The Ridge puisto, jossa on mm. Ashoka-leijonakapiteeli sekä patsas "Neljä sopuisaa ystävää", joka symboloi yhteistyötä, keskinäistä kunnioitusta ja harmoniaa.  Jataka-tarinassa esiintyvät valkoinen norsu, apina, jänis ja lintu.  Ne tekevät yhteistyötä kasvattaakseen hedelmäpuun ja yltääkseen sen hedelmiin. Hahmot opettavat toisiaan elämään sovussa ja jakamaan luonnon antimet tasapuolisesti keskenään. Patsaan eteen asettui kuvattavaksi vartija, jolla oli kädessään lathi-keppi. Viranomaiset käyttävät keppiä ensisijaisena voimankäyttövälineenä mm. mielenosoitusten ja mellakoiden hallinnassa. 




Museon vieressä on White Hall, joka edustaa brittiläistä siirtomaa-arkkitehtuuria. Rakennuksen nimi ei tule sen väristä vaan siitä, että se on rakennettu Sikkimissä toimineen poliittisen virkamiehen Claude Whiten (1853-1918) muistoksi vuonna 1932.  Auringon laskeuduttua valaistaan rakennus Intian lipun värein: oranssi, valkoinen ja vihreä. 


Lemon Tree Hotel oli majapaikkamme kaksi seuraavaa yötä. Buffet illallisella oli tarjolla monia paikallisia herkkuja, joihin koitin tutustua. 


Gulab jamun on intialainen jälkiruoka, joka koostuu pehmeistä uppopaistetuista taikinapalloista, jotka liotetaan tuoksuvassa sokerisiirapissa. Ne valmistetaan uppopaistamalla perinteisesti khovasta (kiinteästä maidosta eli mawasta) tai maitojauhoista, vehnäjauhoista ja pienestä määrästä leivinjauhetta. 

Kala jamun on tummempi ja hieman tiiviimpi versio gulab jamunista




Khapse, kuvassa vasemmalla on uppopaistettu tiibetiläinen keksi, joka valmistetaan jauhoista, munista, voista ja sokerista.  Keksit muotoillaan eri muotoisiksi ja kokoisiksi.   
Sel Roti, kuvassa oikealla on perinteinen nepalilainen renkaanmuotoinen, makea, riisijauhoista valmistettu uppopaistettu leivonnainen. Sitä valmistetaan enimmäkseen Dashainin ja Tiharin aikaan loka- marraskuussa. Nämä ovat mm. Nepalissa, Darjeelingissä, ja Sikkimissä vietettyjä hindujuhlia. 




Keskiviikkona 21.10.2026 lähdettiin aamulla ajamaan kohti Rumtek-luostaria. Matkalla ohitettiin kauniita maisemia.  



Rumtekin luostari eli Rumtek Dharma Chakra Centre sijaitsee 24 kilomtrin päässä Gangtokista 1500 metrin korkeudessa.  Se on maanpaossa elävän Gyalwang Karmapan kotipaikka, jonka 16. Karmapa oli vihkinyt käyttöön vuonna 1966. Se on kopio koulukunnan Tiibetissä sijainneesta pääluostarista, jonka kiinalaiset tuhosivat vallankaappauksen aikana. Luostari on Sikkimin suurin.  Se on munkkiyhteisön koti, jossa he suorittavat Karma Kagyu-perinteen rituaaleja.  Kultainen stupa sisältää 16. Karmapan pyhäinjäännöksiä.






Luostarin pihoilla liikkui varttuneempia ja nuorempia munkkeja viininpunaisissa asuissaan. Siellä oli hauskasti pulloihin istutettuja kasveja, jota tapaa voisi kokeilla kotonakin.


 




Luostarin viereisen kylän kaupoissa oli tarjontaa niin paikallisille kuin turisteille ja vastaantulijat suostuivat kysyttäessä poikkeuksetta valokuvattaviksi.  





Gangtokin keskustan lähellä Do Drul Chorten pyhäkössä sijaitsevat kaupungin tärkeimmät ja tunnetuimman stupat eli chortenit. Suurimman stupan torni on päällystetty kullalla ja sen ympärillä on 108 mani-rukosmyllyä.  Tälläkin luostarialueella on munkkikoulu.  Rukoushallin sisällä on kultainen Guru Rinpochen (Padmasambhavan) patsas ja monenlaisten esineiden joukossa myös kapala eli tiibetinbuddhalainen kallomalja, joka on valmistettu oikeasta ihmisen kallon osasta.  







Kävimme myös tibetologisessa Namgyl-instituutissa, joka on perustettu vuonna 1958 tiibetiläisen kulttuurin, uskonnon, historian, kielen ja taiteen tutkimuslaitokseksi. 





Lounaan nautimme Vouage The Royal Retreat hotellin ravintolassa, jonka pihalla saatoimme ihailla Sikkimin upeita maisemia ja Himalayan merkkistä moottoripyörää. 




Lounaan jälkeen tutustuimme Sikkimin käsityö- ja kutomoviraston myymälään.  SHHDC:n tarkoitus on edistää Sikkimin perinteisen käsityö- ja kutomataitojen säilyttämistä ja tukea paikallisia käsityöläisiä sekä markkinoida heidän tuotteitaan.  Sieltä tuli hankittua jotakin pientä tuliaisiksi.



Päivän kiertely päätettiin Sikkimin pääkaupunki Gangtokin MG Roadille, joka tunnetaan myös nimellä MG Marg - Mahatma Gandhi katu. Se on vilkas kävelykatu ja keskeinen shoppailu- ja kulttuurialue Gangtokissa.  Katu on tunnettu siisteydestään, autovapaasta ympäristöstään ja lukuisista putiikeista ja ravintoloista.  Siellä on myynnissä tiibetiläisiä esineitä, vaatteita, matkamuistoja ja paikallisia käsitöitä. 

Aloitimme alueeseen tutustumisen Mahatma Gandhin patsaan ja sen lähellä olevan Phang Lhabsol-yhteisörakennuksen luota.  Rakennus tunnetaan punaisesta julkisivusta ja sen katolla ja pylväissä olevista valkoisista lohikäärme- ja feeniks-patsaista. 



Kadun varrella oli Sikkimin osavaltion 50-vuotisjuhlalogo, joka juhlistaa Sikkimin liittymistä Intiaan vuonna 1975. Logossa on kuvattuna lumihuippuinen, maailman kolmanneksi korkein Kanchenjunga vuori. Kadulla oli myös useammassa paikassa Gangtok-tekstejä, joiden luona saattoi ottaa tai otattaa itsestään valokuvia. Minäkin pääsin kuvaan kadulla nukkuneen koiran sekä parin nuoren miehen kanssa. 




En löytänyt ostettavaa tämän kadun varrelta, mutta reissukumppani löysi erittäin edullisen toppatakin, joka jäi valokuvaamatta.   


Kuljimme noin kilometrin pituisen kadun päästä päähän kolmen yksin reissussa olleen naisen porukalla.   Istahdimme kadun varrella olevalle penkille ja ryhmämme intialainen paikallisopas tuli luoksemme.  Hän kysyi, haluaisimmeko lähteä hänen kanssaan juomaan kupillisen teetä. Sehän sopi meille ja pääsimme myös valokuvaan. 



Sovittuun tapaamisaikaan kokoonnuimme Gandhin patsaalle ja menimme koko ryhmä yhdessä kauppakeskuksen pysäköintihalliin, jonka ovelta omat automme noutivat meidät kyytiin.  Oli taas hauskaa huomata, että tämäkään kauppakeskus ei eronnut mitenkään kymmenistä tuhansista muista vastaavista eri puolilla maailmaa. 



Torstaina 22.10.2026 lähdettiin aamiaisen jälkeen Sikkimin Gangtokista kohti Rangpon kaupunkia, jossa rajamuodollisuudet Intian puolelle sujuivat joutuisasti. Sieltä jatkoimme Jaigaonin rajakaupunkiin. Päivän aikana tuli otettua harvinaisen vähän valokuvia, sillä olin jotenkin saanut itselleni lievän vatsataudin. Onneksi se ei haitannut pahemmin autossa istumista.  Yksi apina pääsi sentään kuvaan sekä Mal Bazarin kaupungissa lounasravintola Santa Banta Dhaba sekä ulkoa että sisältä.  Lounas jäi syömättä, mutta matkanjohtajalta saadut kaksi banaania pitivät nälän loitolla.  





Jaigaonin kaupungissa kertoi autokuskimme, että edessä näkyvät rinteet ovat Bhutanin puolella. Kaikki seitsemän autoa, jotka olivat kuljettaneet ryhmäläisiämme pysähtyivät Jaigaonin Mahatma Gandhi kadulla.  Luulin ensin, että Intian rajaviranomaiset pitivät majaa rakennuksessa, josta otin valokuvan.  Menimmekin ensin korkeamman rakennuksen vieressä olleeseen yksikerroksiseen rakennukseen ja sen jälkeen tämän korkeamman rakennuksen pohjakerroksesssa olevan kioskiluukun luo, jossa virkailija kirjoitti vihkoonsa jotakin passeistamme ja pääsimme jatkamaan matkaa. 




Lyhyen automatkan jälkeen hyvästelimme kuskimme ja kävelimme matkalaukkuinemme betoniseinän vieressä kapealla kadulla Bhutanin rajaviranomaisten luo.  Siirryimme rakennuksen sisätiloissa toisten viranomaisten luo ja olimme lopulta Bhutanin puolella. Siitä kerron seuraavissa jutuissa. 


Tämän reissun juttuja voi lukea linkkien takaa:

Intia Delhi, pieniä videopätkiä Instagramissa
Bhutan Phuntsholing - Thimphu - tulossa
Bhutan Paro - tulossa