Koiralenkki Vantaan Myllykosken poluilla

Elokuinen koiralenkki vei Nurmijärvelle, Vantaanjoen rannalle, maastoltaan monipuoliselle Kirkonkylän-Myllykoski ulkoilureitille. Reitti ohittaa Myllykosken, joka sijaitsee Valtatie 3:n ja Sippoontien kainalossa.  Alueen polut ovat osa 90 km pituista Seitsemän veljeksen vaellusreittiä, joka alkaa Helsingistä ja päättyy Hyvinkäälle.  Nurmijärven kunnan alueella reitti on noin 33 km pitkä, mutta jos siihen liittää Hyvinkään osuuden on pituus 50 km. Vaativuustasoltaan reitti on keskivaativa, johtuen pohjan epätasaisuudesta. Myllykoski on myös suosittu kalastuspaikka, jossa voi kalastaa perhokalastusvälineillä. 

 

Me kuljimme joen varrella ja läheisyydessä noin neljän kilometrin lenkin aluksi Koskikara luontopolkua ja Puulajipolkua pitkin kauempana joesta.  Jatkoimme rannan tuntumassa Pikkukosken laavulle ja siitä edelleen kohti pohjoista pienelle valkoiselle sillalle.  Sillan toisella puolella eli joen länsipuolella polku oli niin vaatimaton, että palasimme samaa reittiä kohti suvantokohtaa ja joen alajuoksua. 

Osa polkua oli pitkospuita ja rinteisiin oli rakennettu portaat. Kostealla säällä ja sateiden jälkeen sekä polku että pitkospuut ja portaat ovat hyvin liukkaita, joten eteneminen on melko hidasta. 

Joen mutkassa olevan suvannon kohdalla on kerrottu sen olevan lepakoiden saalistusaluetta. Me emme nähneet keskellä kirkasta aamupäivää lepakoita edes puiden koloissa. 

Kaunis valkoinen silta oli kääntöpaikkamme tällä koiralenkillä.  Valokuvat otin sillalta sekä ylä- että alajuoksulle.  Koirat pääsivät kuvaan Pikkukosken laavulla paluumatkalla kohti alavirtaa, kun laavulla aikaisemmin olleet makkaranpaistajat olivat poistuneet sieltä. 

Paluumatkan suvantokohtien jälkeen tuli näkyviin joen ylittävä Siippoontien silta sekä sen jälkeen Myllykosken Myllysilta, joka on puurakenteinen museosilta.  Näyttävä puinen tukiansassilta on rakennettu maantiesillaksi 1966 ja se on nuorin Liikenneviraston museosilloista. Silta suljettiin kesällä 2026 turvallisuussyistä huonon kunnon vuoksi.  

Wikipedia kertoo sillan olevan "neliaukkonen tukiansassilta, jonka jännemitta on kahdessa keskimmäisessä aukossa 6 m ja reuna-aukoissa 7,5 m. Sillan kokonaispituus on 50,8 m ja hyötyleveys 5,7 m. Sillan on suunnitellut diplomi-insinööri Eino Kokkonen. Myllysilta on 1960-luvun sillaksi epätyypillinen, tukiansassilta oli 1800-luvulla yleisesti käytetty siltatyyppi. Tukiansassilloilla pitkien jännevälien ylittäminen onnistui käyttämällä moninkertaisia tukiansaita ja nurjahdustuentaa lisäämällä.

Myllysiltaa pidetään onnistuneena lajinsa edustajana, joka sopii jyrkkärantaiseen Myllykoskeen.  Silta otettiin museosillaksi vuonna 1982. Perusteena valinnalle kerrottiin, että silta on sekä suunnittelultaan että toteutukseltaan hyvää tasoa. Siinä on yhdistetty nykyaikainen insinööritieto perinteiseen kirvesmiestaitoon."

Myllykosken ylittää vielä kaksi muutakin siltaa, joista eteläisin on  lohkokiviarkkujen varassa oleva puusilta. Se on perua entisestä voima-asemasta ja myllytoiminnasta.  Se sijaitsee Nurmijärven sähkön entisen, vuonna 1920 rakennetun ja myöhemmin puretun vesivoimalaitoksen kohdalla. Paikka on historiallisesti vanha, sillä samalla kohdalla on sijainnut joen ylittävä silta ainakin 1700-luvun puolivälissä.  Silta on hyvä paikka seurata Vantaanjoen kuohuja ja sen päältä laskeudutaan portaita pitkin alas rantaan. 

Siippoontien eteläpuolinen Myllykoski on alueen pääkoski.  Se oli aikoinaan Nurmijärven parhaita myllypaikkoja.  Koskella on pituutta 400 metriä ja pudostusta 11 metriä.  

Lenkin jälkeen kävimme lounaalla pienen matkan päässä Nurmijärven keskustan tuntumassa Lounas- ja tilausravintola MakuPadassa.  Lounaaksi oli tarjolla noutopöydästä monipuolista kotiruokaa ja kahvin kanssa itse leivottua omenapiirakkaa. Tunnelma ravintolassa oli hyvin kotoisa ja leppoisa.