Rankkasateinen Vietnam vastaanotti meidät Indokiinan kierrokselle marraskuun alussa. Onneksi saimme nähdä tämän vain bussin ikkunasta ja siirtyessämme bussista Saigonisssa eli Ho Chi Minh cityssä Liberty Central Saigon Citypoint hotelliin.
Tälle Aventura matkatoimiston kiertomatkalle olin ilmoittautunut elokuussa ilman tuttua matkaseuraa. Ilpo arasteli lähtemistä reissulle, jossa olisi ryhmän kanssa kävelemistä, koska hänen kävelyvauhtinsa ei ole enää paras mahdollinen. Myöhemmin kävi ilmi, että matkanjohtajana olisi Mandala travelin Kaukasuksen kierrokselta ja Nepalin sekä Pakistanin matkoilta tuttu matkanjohtaja Elina.
Maanantaina 3.11.2025 lähdettiin matkaan jouluisesti koristellulta Helsinki Vantaan lentoasemalta. Lähtöselvitysvirkailija ei pystynyt ottamaan vastaan matkalaukkuja, koska systeemeissä oli jokin ongelma. Laukut piti viedä Special Baggage luukulle, joka löytyi helposti. Koneeseennousukortissa luki lähtöportin numerona 46, mutta lento lähti portilta 42.
Edelliset muutokset olivat pieniä, mutta Istanbulin lentokentällä saimme hieman ikävämmän yllätyksen. Lento Ho Chi Minh Cityyn lähtisi 3 tuntia ja 35 minuuttia myöhässä. Kentältä löytyi kuitenkin hauska yllätys, lemmikeille tarkoitettu tila. Lemmikkejä siellä ei tosin sillä kerralla näkynyt. Lähtöporttimme lähellä ollut lepotila oli täynnä viimeistä paikkaa myöten, mutta tilaa loikoiluun oli onneksi muualla.
Tiistaina 4.11.2025 saavuimme perille hotelliin valtavan rankkasateen ja moottoripyörien saattelemana. Kello oli 22:20 kun otin kuvat yhdelle henkilölle tilavasta ja hyvin varustellusta huoneesta. Kylpyhuoneen yksi seinä oli lasia, mutta siihen olisi saanut kaihtimen suojaksi, jos huoneessa olisi asunut toisen henkilön kanssa. Lähes vuorokausi oli kulunut pimeässä matkustaen, sillä lentomatkan aikana elimme koko ajan pimeän ajan tunteja. Nyt oli ilta kulunut niin pitkälle, että kaupunkiin tutustuminen jäi seuraavaan päivään ja vuodelepo kutsui.
Keskiviikko 5.11.2025 alkoi käynnillä hotellin kattoterassilla. Ilma oli harmaa, mutta sadetta emme kokeneet paria pisaraa enempää koko päivänä vaikka sääennuste sitä lupasi.
Kaupunkiin oli noussut useita korkeita rakennuksia edellisen eli kesän 2006 Vietnamin matkani jälkeen. Tuttuakin näkyi mm. Ooppera-talon vieressä Caravelle hotelli, jossa asuimme silloin.
Paikallinen oppaamme esitteli välineitä, joilla tunneleita rakennettiin ja hänen johdollaan käytiin katsomassa mm. kapeita tunneleita ja erilaisia loukkuja, joiden tarkoituksena oli vahingoittaa ja jopa tappaa alueelle saapuneita tunkeutujia.
Myöhäisen lounaan nautimme nhà hàng ngon ravintolassa. Alkuruoaksi valitsin riisipaperiin käärittyjä vihanneksia ja yrttejä, pääruokana oli riisiä, kanaa ja taisi olla jotakin muutakin. Ravintolassa oli kauniisti esillä erilaisia ruokatarvikkeita, joista olisi voinut käydä valitsemassa ainekset ruokansa valmistamiseen. Me valitsimme annokset listalta.
Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle klo 8:30. Syömättä jäivät sadan vuoden munat (Century Egg), koska monenlaisia muita herkkuja oli tarjolla. Matkanjohtajalta kuulimme, että paikalliset syövät aamulla nuudelisoppansa ostamalla sen katukeittiöistä. Vietnamilainen ruoka on selkeää ja kevyttä. Lihalla ei mässäillä. Maassa elettiin sodan jälkeen säänneltyä elämää ja syötiin vähän. Ranskalaisen keittiön perintö ovat sämpylät ja croissantit. Vietnamilainen kahvi on hyvää ja maa on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja Brasilian jälkeen.
109 miljoonan asukkaan Vietnamissa Saigon / Ho Chi Minh City on maan suurin kaupunki, jossa on noin 11 miljoonaa asukasta, 8-9 miljoona ovat alkuperäisiä ja loput muualta muuttaneita. Autojen määrä on kasvanut, mutta moottoripyörillä liikutaan edelleen.
Matkalla Cu Chin alueelle pysähdyimme katsomaan kuinka munankuorilakkatöitä tehdään. Monet työpajat tarjoavat vammautuneille henkilöille työpaikan, kuten tämäkin kohde, jossa vierailimme. Työt olivat upeita, mutta myymälässä valokuvaaminen oli kielletty.
Cu Chin alueella on valtava tunneliverkosto, joka on osa suurempaa koko maan alueella olevaa verkostoa. Sodan vuosina Vietkongin sotilaat käyttivät tunneleita piilopaikkoina taisteluiden aikana. Ne toimivat myös huoltoreitteinä, sairaaloina, ruoka- ja asevarastoina ollen erittäin tärkeitä Vietkongin joukoille heidän vastarinnassaan Amerikkalaisia ja Pohjois-Vietnamin joukkoja vastaan.
Vietnamin armeijassa harjoitellaan edelleen tunneleiden rakentamista. Maassa on pakollinen armeija 18-27 vuotiaille ja kestoltaan se on kaksi vuotta. USA:n entiset tukikohdat ovat nykyään armeijan hallussa.
Paikallinen oppaamme esitteli välineitä, joilla tunneleita rakennettiin ja hänen johdollaan käytiin katsomassa mm. kapeita tunneleita ja erilaisia loukkuja, joiden tarkoituksena oli vahingoittaa ja jopa tappaa alueelle saapuneita tunkeutujia.
Ampumaradan vieressä oli myymälä, jonka lakkatöistä nappasin kuvan, koska työpajan myymälässä kuvaaminen oli kielletty. Näimme alueella myös, kuinka sellaisia riisipapereita valmistetaan, joita käytetään kevätkääryleissä.
Käytetyistä autonrenkaista valmistetaan monissa paikoissa sandaaleja. Vietnamissa sandaalit valmistettiin sodan aikana siten, että toisen jalan sandaalin maahan jättämä kuva näytti siltä, että olisi kuljettu vastakkaiseen suuntaan.
Myöhäisen lounaan nautimme nhà hàng ngon ravintolassa. Alkuruoaksi valitsin riisipaperiin käärittyjä vihanneksia ja yrttejä, pääruokana oli riisiä, kanaa ja taisi olla jotakin muutakin. Ravintolassa oli kauniisti esillä erilaisia ruokatarvikkeita, joista olisi voinut käydä valitsemassa ainekset ruokansa valmistamiseen. Me valitsimme annokset listalta.
Iltapäivän hämärtyessä illaksi kävimme matkanjohtajan kanssa Cho Bén Thành kauppahallissa, jossa oli tarjolla monenlaista tavaraa ja myös syötävää mukaan otettavaksi tai paikalla nautittavaksi.
Omat ostokseni olivat ehkä yötöinä tehty aidolta tuntuva Fjällräven Kånken Sling olkalaukku, sateenvarjo ja viuhka. Kaikkien hinta oli 350 000 đông eli noin 13,- euroa / kpl. Viuhkan ostin ensimmäisenä, eikä rahan arvo ollut siinä vaiheessa vielä tuttu. Viuhkakaupassa minua huijattiin, mutta laukku ja sateenvarjo olivat edullisia ostoksia. Viuhkalla oli toki paljon käyttöä reissun aikana, kun lämpötila ja ilman kosteusprosentti olivat korkeita.
Ostoskäynnin jälkeen suuntasimme ryhmän kahden muun ilman matkakumppania reissuun lähteneen naishenkilön kanssa Bui Vien baari-kadulle, jonka nuorin meistä oli bongannut Instagramista. Meillä kolmella olikin hyvin hauskaa kulkiessamme usein yhdessä reissun aikana.
Takaisin kohti hotellia kuljimme Sông Sài Gòn joen rantakadulla ihaillen valaistuja iltaristeilyillä olevia laivoja sekä vastarannan rakennuksia. Kadun ylittämisestä oli tulla ongelma, kun olimme seisseet jo pari minuuttia suojatien kohdalla, jossa oli liikennevalot, mutta ne eivät muuttuneet vihreiksi jalankulkijoille. Onneksemme paikalle tuli pari nuorta kiinalaismiestä ja heidän vanavedessään pääsimme ylittämään kadun.
The Cafe apartments / Kahvila-asunnot oli illan viimeinen käyntikohde. Korkessa rakennuksessa on useita kahviloita. Kysyimme ala-aulassa olleelta nuorelta mieheltä, mihin kahvilaan kannattaisi mennä. Hän vihjaisi, että viidennessä ja kahdeksannessa kerroksessa olisi mukavat kahvilat. Minä ehdotin kiipeämistä vain viidenteen kerrokseen. Hissilläkin olisi päässyt, mutta se maksoi jotakin. Todennäköisesti hinta oli pieni, mutta silti kävelimme.
Jääkahvi ja mantelicroissant maittoivat hikisen kiipeämisen jälkeen ja takaisin hotellille palasimme keskustan rauhallisen puistokadun kautta klo 23. Uni maittoi 15 tunnin turisteilupäivän jälkeen.
Torstai 6.11.2025 alkoi taas runsaalla munakasaamiaisella ja kuohkealla rapealla sämpylällä, jugurtilla ja hedelmillä sekä kauden ensimmäisellä tähtijoulutortulla, jonka täytteenä oli hedelmiä ja voicreemiä.
Aamiaisen jälkeen tein pienen kävelykierroksen hotellin lähellä, kuviin pääsivät mm. kaupungintalo ja edelliseltä reissulta tuttu Caravelle hotelli.
Päivän ohjelma alkoi klo 9 ja ensimmäinen käyntikohde oli Itsenäisyyden palatsi eli sodanaikainen pääministerin palatsi. Sen edessä oli suuri puisto ja puistoja oli paljon muuallakin. Lainaan matkanjohtajan sanoja: "puistot olivat sosialismin lahja kaupunkilaisille". Puistoja on kaikkialla entisissä ja nykyisissäkin sosialistisissa maissa.
Pihalla oli nähtävissä tankkeja ja helikoptereita, joiden edessä turistit poseerasivat. Meillä länsimaissa puhutaan Vietnamin sodasta, mutta vietnamilaisille sota oli Amerikan sota.
Postia ja kahvilaa vastapäätä on vuonna 1959 valmistunut Saigonin katolinen Notre-Damen katedraali.
Noustessamme hikisinä tähän Vietnamin lipun värein maalattuun bussiin saimme aina pienen kylmän ja kostean pyyhkeen, joka virkisti mukavasti.
Saigonin keskuspostitoimistoa kävimme ihailemassa myös sisältä. Sieltä sai postikorttien ja merkkien lisäksi myös monenlaisia matkamuistoja ja paikka olikin turistien suosiossa.
Postin kanssa samassa rakennuskompleksissa oli vietnamilaisen Highlands kahvimerkin kahvila, jossa meille tarjottiin paikalisoppaan toimesta kupilliset kahvia.
Postia ja kahvilaa vastapäätä on vuonna 1959 valmistunut Saigonin katolinen Notre-Damen katedraali.
Kaikki rakennusmateriaalit on tuotu Ranskasta, ulkoseinät rakennettiin Toulosen tiilistä.
Kaupungin keskustasta lähdimme esikaupunkialueiden läpi kohti Can Thon kaupunkia.
Loppumatkasta ajelimme Mekongjoen suistoalueen maalaismaisemissa hyvää tietä pitkin. Näimme viereisellä pienemmällä tiellä veden jääneen sille sateiden jälkeen tai nousseen joesta. Me emme nähneet reissumme aikana rankkasateita tai myrskyä ensimmäisen illan jälkeen, mutta tilanne oli hyvin paha Keski-Vietnamissa, kuten matkanjohtajan välittämästä uutisesta näimme.
Kaupungin keskustasta lähdimme esikaupunkialueiden läpi kohti Can Thon kaupunkia.
Nuudelikeittolounaan nautimme matkan varrella paikallisen ostoskeskuksen ravintolassa.
Loppumatkasta ajelimme Mekongjoen suistoalueen maalaismaisemissa hyvää tietä pitkin. Näimme viereisellä pienemmällä tiellä veden jääneen sille sateiden jälkeen tai nousseen joesta. Me emme nähneet reissumme aikana rankkasateita tai myrskyä ensimmäisen illan jälkeen, mutta tilanne oli hyvin paha Keski-Vietnamissa, kuten matkanjohtajan välittämästä uutisesta näimme.
Seuraava majapaikkamme oli Can Thon kaupungin alueella.
Indokiinan kiertomatkan eri kohteista on jo olemassa tai tulossa omat juttunsa:
Phnom Penh, Kambodza
Siem Reap - Ankor Wat, Kambodza
Luang Prabang, Laos
Hanoi, Vietnam
Olipa ikävä tuo 3 tunnin ja 35 minuutin myöhästyminen. Mutta heh, sadan vuoden munat olisivat aika hurja, itse kyllä yrittäisin maistaa, vaikka omaan makuun todennäköisesti aika karmeaa. Balut tosin jäi Filippiineillä väliin. Noin yleisesti olen varma, että pidän vietnamilaisesta ruoasta valtavasti.
VastaaPoistaNäköjään varsin hyvä tuuri teillä säiden suhteen, vaikka läheltä liippasi. Hyvä niin! Ja mukava startti reissulle tuon lennon myähässä olemisen jälkeen.
Kahden vuoden armeija onkin varsin pitkä pätkä, kun välitöntä sotilaallista uhkaa ei taida olla. Ilmeisesti koskee kuitenkin vain miehiä eikä koko ikäluokkaa?
Kiitos kommentista Mikko! Ruoka Vietnamissa ja muissakin reissun maissa oli todella hyvää. Mausteita ei oltu käytetty liiallisesti ;).
VastaaPoistaSääolosuhteet suosivat reissuamme käsittämättömän hyvin vaikka tosi läheltä hirmumyrskyn hännät kulkivat. Näimme upeita auringonnousuja ja -laskuja ja hienoja tapahtumia luonnossa, mutta niistä kerron myöhemmin.
Kahden vuoden asevelvollisuusaika koskee Vietnamissa vain miehiä ja on siellä ollut kahnauksia Etelä-Kiinan merellä tuon pohjoisen naapurimaan kanssa.
Vietnamissa ei tosiaan pahemmin väistetä suojatielle aikovia, mutta jotenkin ne kadunylitykset silti hoituvat. Huh!
VastaaPoistaRostedtin Jethrokin Vietnamissa samaan aikaan. Ette kuitenkaan samalla reissulla varmaan?
Kiitos Anssi kommentista! Katujen ylittäminen oli helpointa silmät kiinni, jonkun toisen käsipuolessa. Tämäkin tapahtui kerran Hanoissa :) .
VastaaPoistaEi nähty Jethroa reissun aikana vaikka samoissa kohteissa ehkä kierreltiin.
Onpas jännä tuo Coffee Apartments! Siis oikeasti monta kerrosta kahviloita? Onneksi vältitte nuo hurjat ilmat ja reissu ilmeisesti sujui hyvin.
VastaaPoistaKiitos Raija, entiseen asuinkerrostaloon perustetut kahvilat ja pienet puodit olisivat ansainneet pidempiaikaisenkin tutustumisen, mutta onneksi ehdimme käydä sielä yksillä kahveilla.
VastaaPoistaMeillä oli tosi hyvä onni, kun emme joutuneet myrskyn kouriin ensimmäisen illan rankkasateen jälkeen ja ilmat olivat hyviä koko loppureissun ajan.
Nuo lentojen pitkäkestoiset myöhästymiset ovat aina ikäviä juttuja. Mutta mitä enemmän matkustaa sitä varmemmin sellainen tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Onneksi koko teidän reissu ei ollut pelkkää vesisadetta.
Poista