Seniorin soolomatka Malesian Kuala Lumpuriin

 

Kuala Lumpur on Malesian kuningaskunnan suurin kaupunki ja liittovaltion pääkaupunki. Siellä on lähes kaksi miljoona asukasta ja esikaupunkeineen asukkaita on yli seitsemän miljoonaa.  Suurin osa asukkaista on malaijeja ja kiinalaisia, mutta siellä asuu runsaasti myös intialaisia.  Vuonna 1995 perustettiin uusi hallinnollinen keskus 25 kilometriä Kuala Lumpurin keskustasta etelään. Sinne siirrettiin osa hallinnosta, mutta kuninkaan asunto, parlamentti ja lainsäädäntöelimet ovat edelleen Kuala Lumpurissa.

Malesia muodostuu kahdesta toisistaan selvästi erillään olevasta alueesta.  Länsi-Malesian muodostaa Malakan niemimaan eteläosa ja Itä-Malesiaan kuuluu Borneon saaren pohjoisosa lukuun ottamatta Bruneita. 

Malesian historia on monivaiheinen ja ulottuu esihistoriallisiin aikoihin. Islam yleistyi alueella 1400-luvulla ja siirtomaakausi alkoi 1500-luvulla.  Portugali, Alankomaat ja Britannia ovat hallinneet alueita vuorotellen.  Japanikin miehitti alueen toisen maailmansodan vuosina.  Malaijan liittovaltio itsenäistyi Britanniasta 1957 ja nykyinen Malesia syntyi 1963. 

Tiistaina 27.1.2026 saavuin Air Asian lennolla Kuala Lumpurin lentoaseman terminaali kakkoseen Brunein Bandar Seri Begawanista vajaan 2,5 tunnin lennon jälkeen kello seitsemän tienoissa illalla. Lennolla tarjottiin juotavaa ja voileipä. 

 

Booking comin kautta tilattuun majoitukseen kuului maksuton lentokenttäkuljetus ainakin kun varaus tehtiin marraskuun lopulla Black Fridayn tienoilla. Kuljettajalta tuli WhatsApp viesti odotellessani vielä lennon lähtöä Bruneissa.  Hän muistutti, että sujuvan maahantulon varmistaa etukäteen netissä täytetty maahantulokortti ja kertoi, että Kuala Lumpurin lentoasemalla on ilmainen ja turvallinen wifi, johon kannattaa heti liittyä, jotta voimme olla yhteydessä toisiimme.  

Olin täyttänyt maahantulokortin pari päivää aikaisemmin ja maahan saapuminen tapahtui sujuvasti laittamalla passi koneeseen, ottamalla silmälasit pois päästä ja seisomalla hiljaa paikallaan eli samaan tapaan kuin oli tapahtunut jo Singaporessa ja Bruneissa ja tapahtuu Suomeenkin saavuttaessa. 

Laskeuduttuani Kuala Lumpuriin sain kuljettajalta viestin ja valokuvan, jossa hän pyysi minua kulkemaan kohti ovea numero 3 pilareiden 10 ja 11 välillä.  Häneltä tuli vielä uusi valokuva ja viesti "Here I am" ja sieltä löytyi Passenger pick up door 3:n  luota kuljettaja, nuori nainen, 30 - 40 vuotias, jolla oli huivi päässä.  Tunnin matka Santa Grand Signature hotelliin sujui leppoisasti kuljettajan kanssa hiukan jutellen. 

Mainittakoon tässä, että hotellin olimme varanneet Merjan Matkassa blogissa kerrottujen kokemusten perusteella. Ja tosiaan varauksen tein yhdessä mieheni Ilpon kanssa, mutta hänen loukattuaan polvensa olin ensimmäistä kertaa yksin lomamatkalla, kaukomailla ja omatoimisesti. 

Hotelliin saavuin puoli kymmenen tienoissa.  En lähtenyt enää etsimään illallispaikkaa vaan tein mukaan ottamani Lämmin kuppi -keiton ja söin juustolla sekä sipulilla maustettuja leipä-snacksejä sekä lentokentältä ostettuja keksejä. Olen todennut, että on hyvä pitää matkoilla mukana pieniä eväitä niitä hetkiä varten, jolloin ei jaksa lähteä ravintolaan tai kauppaan. 

Keskiviikko 28.1.2026 valkeni ja ikkunasta näkyi 421 metriä korkea Menara Kuala Lumpur eli KL Tower, joka toimii televiestintätornina.  Se on valmistunut vuonna 1996 ja on yksi maailman korkeimmista rakennuksista.  Huoneeksi Ilpo oli halunnut valita GetFit Suiten lähinnä siksi, että sellaisia oli hotellin ylimmissä kerroksissa ja niistä oli näköala jollekin kaupungin maamerkeistä.  43 m2 riitti yhdelle henkilölle, olisi riittänyt kahdellekin ja kuntopyörä jäi käyttämättä.  Aamiainen oli monipuolinen ja tarjontaa oli sekä aasialaisille että länsimaisille asiakkaille. 

Olin varannut edellisenä iltana Booking comin tarjouksen kautta kaupunkikierroksen "Ten Wonders of Kuala Lumpur - shared tour".  Retken järjestänyt firma oli Viator ja tililtä näyttää lähteneen retken hintana 39,21 euroa. Viatorin sivuilla hinta näyttää olevan noin 57,- USD. Hintaan sisältyi englantia puhuva opas / kuljettaja ja 8:n henkilön ilmastoitu pikkubussi sekä nouto ja palautus hotelliin. 

Sain aamulla kuljettajalta viestin, että hän on odottamassa minua hotellin ulko-oven luona klo 8:30.  Olin aulassa hyvissä ajoin ja sain puhelun, jossa opas kertoi olevansa ulkona.  Siellä hän oli mustan autonsa kanssa, josta muistin ottaa kuvan vasta hiukan myöhemmin, jotta erottaisin sen kymmenien muiden mustien autojen joukosta eri pysähdyspaikoilla.  

Nousin autoon ensimmäisenä  ja sen jälkeen haimme muut asiakkaat keskustan hotelleista.  Heitä olivat englantilainen eläkeläispariskunta, pariskunnat Berliinistä ja Unkarista, jotka saattoivat olla vielä työelämässä sekä itävaltalainen nuori mies (41-vuotias), joka työskenteli Taiwanissa ja oli nyt ensimmäistä kertaa käymässä Kuala Lumpurissa.  Ensikertalaisia olimme muutkin.  

Ensimmäinen pysähdyskohteemme oli National Mosque eli  Masjid Negara. Tässä vuonna 1965 valmistuneessa moskeijassa yhdistyy modernin arkkitehtuurin elementit sekä perinteinen islamilainen taide.  Rakennuksen katto on kuin melkein kokonaan avattu sateenvarjo ja 73 metriä korkea minareetti näyttää suljetulta sateenvarjolta. Moskeijan alueella on useita vesialtaita ja suihkulähteitä. Sinne mahtuu 15 000 ihmistä sisään sekä katetuille ulkoalueille.  

Naisten piti pukeutua tutustumisen ajaksi lainaksi saatuihin pitkiin hupullisiin takkeihin ja miehet saivat joko huivin tai takin mahdollisesti paljaiden jalkojensa ja käsiensä suojaksi. 

Moskeijan terassilta oli hienot näköalat ympäröivään kaupunkiin.  Uutta ja vanhaa näkyi sulassa sovussa. 

Sieltä näkyi mm. KL-Tower kuten huoneeni ikkunasta sekä  Merdeka 118 -pilvenpiirtäjä, joka on maailman toiseksi korkein rakennus 678,9 metriä. 

Korkeiden pilvenpiirtäjien edessä näkyi valkoinen vuosina 1910 - 1917 rakennettu historiallinen rautatieasema, joka yhdistelee hienosti länsimaista ja itämaista arkkitehtuuria.  

Moskeijalta siirryimme Merdeka-aukiolle, joka symboloi Malesian itsenäisyyttä.  Sen yhdellä reunalla on maurilaistyylinen Sultan Abdul Samad-rakennus, joka on valmistunut 1800-luvun lopulla.  Siellä sijaitsivat alkujaan Britannian siirtomaahallinnon toimistot ja myöhemmin maan ylimmät tuomioistuimet sekä sen jälkeen eri ministeriöitä.  Rakennusta restauroidaan vuonna 2026 ja siihen on suunnitteilla yleisölle avoimia gallerioita ja kahviloita. 

Aukion yhdessä nurkkauksessa on entinen rautateille kuulunut toimistorakennus, jossa on nykyään Tekstiilimuseo. 

Kaupungin nollapiste on Itsenäisyyden aukion päädyssä ja sen vieressä on yksi maailman korkeimmista lippputangoista.  Kuala Lumpurin kaupunginkirjasto on samassa päädyssä Itsenäisyyden aukiota.

Itsenäisyyden aukion pohjoislaidalla on Royal Selangor Clubin rakennus. Kerho on perustettu vuonna 1884 ja siellä korkean tason virkamiehet ja yhteiskunnan eliitti kokoontuivat iltaisin. Kerho on järjestänyt urheilutapahtumia ja muita kenttätapahtumia jäsenilleen.  

Kombak- ja Klangjokien eli "Mutaisten jokien" risteykessä katselimme kauempana näkyvää kaupungin vanhinta moskeijaa, Masjid Jamek Sultan Abdul Samadin.  Joki on elämänjoki, kuten sen rantaseinämään on kirjoitettu. 

River Front Street Art alue oli nähtävissä samalta Klang-joen ylittävätä sillalta, jolta katselimme jokien yhtymäkohtaa. 

Batu-luolilla käynti kuului myös kierrokseemme.  Ne ovat hindujen pyhä paikka ja sijaitsevat 13 km kaupungin pohjoispuolella. Paikalle pääsee junalla, bussilla tai taksilla, jos ei osallistu tällaiselle retkelle.

Paikka koostuu useista kalkkikivikallioon muodostuneista luolista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Yhdysvaltalainen luonnontieteilijä William Temple Hornaday saapui paikalle vuonna 1878 ja kertoi maailmalle näistä paikallisten tuntemista luolista, joiden iäksi arvioidaan noin 400 miljoonaa vuotta. Vuonna 1891 rakennutti Tamiliasta kotoisin ollut liikemies yhteen luolista hindutemppelin.  

Ensimmäiset puiset 272 porrasta rakennettiin 1920 helpottamaan pyhiinvaeltajien pääsysä luolatemppeliin. Puiset portaat korvattiin betonilla 1930-luvulla ja nykyiset 272 betoniaskelmaa valmistuivat vuonna 1940.  

Luolien edessä on vuosina 2004 - 2006 teräsbetonista rakennettu, kullattu Muruganin veistos, jonka korkeus on 42,7 metriä. Portaat maalattiin kirkkailla väreillä elokuussa 2018 osana temppelialueen kunnostusta.

Luolaston ulkopuolella oli melkoinen markkinapaikka. Myynnissä oli syötävää, juotavaa ja monenlaisia matkamuistoja.  Sieltä olisi saanut peitokseen myös huiveja.  Ryhmämme kolme muuta naista olivat liikkeellä hihattomien paitojen ja lyhyiden shortsien tai minihameen kanssa. Heiltä jäi temppelikäynti tekemättä ehkä vaatetuksen takia vai johtuiko se portaiden määrästä, sitä en kysynyt. Minulla oli puolipitkähihainen kevyt puuvillatunika ja lähes täyspitkät housut sekä huivikin laukussa, jos sitä olisi tarvittu. Kiipesin portaat ylös kosteassa helteessä.  Muutaman lyhyen pysähdyksen tein matkan varrella, mutta ei ylös nouseminen mikään mahdoton saavutus ollut.

Turisteja kiusaavat pitkähäntämakakit ovat luolaston tunnetuimmat eläimet, mutta pimeässä luolastossa elää myös 21 lajia lepakoita ja lukuisia hyönteislajeja kuten punkkeja, skorppioneja, ampiaisia sekä muita eläimiä mm. sammakoita, liskoja ja käärmeitä.  Onneksi muiden eläinten tarkkailu jäi tekemättä, joten niitä ei näkynyt. 

Luolaston suulta näkyi Kuala Lumpurin keskustaan ja sinne sisään astuessa kiinnittyi huomio katon tippukiviin ja luolan sisään rakennettuihin hindutemppelin värikkäisiin koristeisiin. Väkeä oli runsaasti, joten tunnelmaa ei voi mitenkään kuvata hartaaksi. 

Ison luolan reunalla kerättiin jotakin säkkeihin, mutta jäi kysymättä oppaaltamme mitä se oli. 

Luolalta poistuessa piti vielä kääntää katse kohti jylhää kukkulan rinnettä ja sen juurelle rakennettuja temppeleitä.  Selfiessä näkyvät kosteat hiukset todistavat, että hiki kiipeämisessä oli tullut. 

Kierros jatkui Jadi Batiikki Galleriaan Klang-joen laaksossa.  Siellä näimme, kuinka monivärisiä pieniäkin yksityiskohtia sisältäviä batiikkikankaita värjättiin. Tulihan sieltä hankittua myös tuliaisia eli kankaisia nenäliinoja. Ne ovat tarpeen vesitipan pyyhkimiseen nenän kärjestä. 

Thean Houn temppeliin tutustuminen kuului myös päivän ohjelmaan. Se on kiinalaisen merijumalattaren Mazun kuusikerroksinen temppeli, joka valmistui vuonna 1987.  Temppelin rakensivat Malesiassa asuvat hainanilaiset. 

Ajelimme vielä ruuhkaisen ja värikkään keskustan läpi Central Markettiin. Vuonna 1888 perustettu tori sai alkunsa kaupungin tärkeimpänä torina.  Torin ja kaupungin kasvaessa alkoi paikalle muotoutua pysyvämpi rakennus.  1930-luvun puoliväliin mennessä oli nykyisen kaltainen art deco-tyylin runko suunniteltu.  1980-luvulla rakennusta uhkasi purkaminen, mutta se säästyi ja vuonna 1986 se nimettiin uudelleen Pasar Seniksi eli Keskustoriksi. Nykyään siellä on uskomaton määrä tuotteita sekä turisteille että paikallisille. 

Päätimme saksalaispariskunnan ja itävaltalaisen nuoren miehen kanssa etsiä yhdessä lounaspaikan rakennuksesta.  Tarjontaa oli runsaasti.  Taisimme kaikki valita pääruoaksi herkullista grillattua kanaa. Jotkut ottivat sen nuudelin kanssa ja toiset tilasivat riisiä.  Nuudeli oli maukkaampi vaihtoehto, sillä mukana oli lientä. 

Lounaan jälkeen oli aikaa kierrellä torilla ja sen ympäristössä kiinalaisessa kaupunginosassa ennen kuljetusta omaan hotelliin. Retkipäivä oli todella onnistunut.

Illan pimennyttyä päätin lähteä etsimään kävelyreitin Petronas torneille, sillä olin ostanut Booking comin ja Viatorin kautta sinne tutustumiskäynnin seuraavaksi aamuksi. Veloituksena näkyy pankkitililtä hinta 36,37 euroa. Matkan varrella huomasin, että täälläkin oli katettuja jalkakäytäviä Singaporen tapaan, sillä saattaahan aurinko paistaa tosi kuumasti tai sadekuurot olla erittäin rankkoja.  Googlen kartan mukaan matka oli noin 1,5 km.  Reitti oli helppo ja liikennevalojakin oli niissä kohdissa, joissa katu oli tarpeen ylittää.  Tornien peilikuva näkyi hauskasti kulkusuuntaani nähden kadun vasemmalla puolella lasisen rakennuksen seinässä ennen kuin näin koko torneja. Vähitellen tulivat tornitkin näkyviin ja pääsivät tämän jutun otsikkokuvaan. 

Muutaman kerran kysymällä löysin oikean sisäänkäynnin ja tornivierailun lipunmyyntipisteen.  Näin siellä vahtimestareita, joilta kysyin, mihin aikaan pitäisi olla aamulla paikalla, kun minulla on varaus tornin sisäänpääsyyn kello 9.  He eivät ehkä ymmärtäneet kysymystäni, koska sanoivat, että kannattaa tulla ennen kello kahdeksaa. Päätin toimia siihen tapaan. 

Katselin rakennuksessa hiukan ympärilleni, sillä olin selvästi vuonna 1998 valmistuneessa kuusikerroksisessa Suria KLCC-ostoskeskuksessa, joka on samassa rakennuskompleksissa tornien kanssa. Liikkeisiin en mennyt sisään.

Rakennuksen ulkopuolella oli Symphony Lake niminen lampi, jossa oli meneillään suihkulähde- ja musiikkishow.  Ympäristössä oli paljon kauniisti valaistuja rakennuksia, joten kannatti lähteä iltakävelylle.  Siellä oli myös tosi paljon väkeä ottamassa kuvia torneista ja selvästi businestä tekeviä valokuvaajia, jotka ottivat salamavalojen kanssa kuvia poseeraavista ihmisistä. 

Torstaina 29.1.2026 herätyskello soi kuuden jälkeen, jotta ehdin nauttia aamiaisen rauhassa ja kävellä Petronas torneille siten, että olisin siellä jo ennen kahdeksaa. 

Kävellessäni kohti torneja, ne näkyivät taas ensin kadun vasemmalla puolella peilikuvina lasiseinäisessä rakennuksessa ja vasta sen jälkeen näin oikeat tornit. 

Laskeuduin hieman ennen kahdeksaa lipunmyyntipisteeltä vahtimestareiden ohjeen mukaan liukuportailla yhden kerroksen alemmaksi.  Siellä oli check-in torniin, mutta ei minkäänlaista jonoa.  Olin aulassa ainoa ihminen.  Onneksi vieressä oli kahvila, jonka läpi ihmisiä näytti kulkevan kuntosalille.  Menin kahvilaan ja ostin suklaacroissantin vaikka olin juuri syönyt aamiaisen hotellissa.  

Siirryin aulaan kahvilan ulkopuolelle noin klo 08:45 ja olin jonossa ensimmäinen.  Vähitellen perääni muodostui 10 - 20 henkilön jono. Hieman ennen yhdeksää alkoi asiakkaiden lippujen tarkistus, ensimmäisenä minulta.  Näytin puhelimelta kuvakaappauksen Booking comilta / Viatorilta saamastani lipusta ja viivakoodista, mutta se ei kelvannut, olisi pitänyt olla QR-koodi. Henkilökunta kysyi, onko sähköpostiini tullut lippu. Kerroin, että tällainen viivakoodilla varustettu lippu tuli sekä WhatsAppiin että sähköpostiin. Paikalla oli kolmen hengen seurue Englannista, joilla oli sama ongelma. Minulle annettiin Petronas tornin wifin salasana ja pyydettiin soittamaan Bookin comiin WhatsApp-puhelu.  Koitin soittaa sinne, mutta siellä ei vastattu.  Sama ongelma oli englantilaisilla. Ihmettelimme yhdessä, miksi ei viivakoodi kelpaa.  Olin jo mielessäni päättänyt, että ostan uuden lipun. Noin puolen tunnin ajan muutama ihminen koitti selvitellä kanssamme ongelmaa ja kertoivat, että samaa on tapahtunut aikaisemminkin Booking comin kautta ostettujen lippujen kanssa.  Klo 09:24 huomasin, että minulle oli tullut sähköpostiviesti MAM Holidays Malaysialta ja siinä oli mukana oikeanlainen lipppu.  Nyt tuli ongelmaksi se, että lippu oikeutti sisäänpääsyyn klo 9:00 - 9:15 ja se aika oli mennyt jo ohi.  Jotenkin henkilökunta sai ratkottua tämän ongelman ja pääsimme englantilaisten kanssa torniin.

Tällainen lippu ei kelpaa Petronas torniin

Onneksi sähköpostiin tuli myös oikeanlainen lippu

Olin pelännyt, että tornissa olisi kova ruuhka eikä siellä pääsisi ottamaan valokuvia ikkunoiden luokse tai mikä pahempää, en pääsisi sieltä ajoissa pois.  Minulla oli varattu lentokenttäkuljetus lähtemään hotellista klo 12:45. 

Tornit yhdistävä käytävä oli ensimmäinen pysähdyspaikka kerroksessa 42.  Meitä oli siellä vain kymmenkunta ihmistä, joten ruuhkaa ei tosiaankaan ollut. 

Jonkin ajan kuluttua siirryimme taas hissiin ja nousimme kerroksiin 83 ja 86, joissa näköalojen katselun lisäksi saattoi leikkiä mm. interaktiivisen kameran kanssa ja seistä niin, että oman kämmenen päällä näytti olevan Petronas tornit.  Kerroksessa 83 oli myös matkamuistomyymälä ja kahvila.  Pitihän sitä ostaa pistaasipähkinä-tuorejuustokakkupala ja muki teetä sen kunniaksi, että ainoa pieni ongelma tällä soolomatkalla oli ollut toistaiseksi vain tuo lippusekoilu, joka sekin ratkesi. 

Poistuin taas tornista puiston kautta ja katsellen Symphony Laken suihkulähteitä.  Musiikkia ei päivällä kuulunut.  Kadulla kulki jälleen valokuvaajia, mutta kauppoja ei kanssani syntynyt. 

Olin laskenut etukäteen rahat taksinkuljettajaa varten valmiiksi, etten vain vahingossa tuhlaa niitä samalla kun tuhlasin muut loput Malesian rahani. Siellä olisi selvinnyt kortillakin, mutta olin varmuuden vuoksi vaihtanut paikallista rahaa jonkin verran.  

Onneksi olin sopinut kuljetuksen lähtevän lentokentälle hyvissä ajoin, sillä pysähdyimme matkan varrella tankkaamaan. Otin kuvan bensamittarista ja mikäli oikein ymmärrän, niin 15 litraa bensaa  maksoi 38,25 ringitteä, joten Forexin kurssin mukaan bensan litrahinta oli alle 0,60 euroa. 

Perheeseen pidin matkalta yhteyttä WhatsApp-viestein, koska tyttäret olivat hieman huolissaan siitä, että saattaisin hyväuskoisuudessani joutua jonkun huijauksen kohteeksi ja menettää vaikka passisi tai puhelimeni.  Lentokentältä kirjoitin perheen WhatsApp-ryhmään viestin:  "Olen päässyt jo Kuala Lumpurin lentokentälle. Ei meinannut löytyä oikea lähtöselvityspiste, kun missään ei lukenut muuta kuin lentoyhtiön nimi, ei kohdetta.  Piti yrittää etsiä oikea jono.  Onneksi jostain ilmestyi lentoyhtiön edustaja, varttuneempi mies.  Hän teki passini kanssa koneella self check-inin ja neuvoi siirtymään toisen koneen luo lähettämään matkalaukku matkalle kohti koneen ruumaa. Ennen minua koitti nuoripari lähettää laukkujaan samaan koneeseen.  Eivät onnistuneet, mutta minä sain tulostumaan matkalaukkuun tunnistetarran ja lähetin laukkuni onnistuneesti kohti Balin Denpasaria. Pienen vihjeeni avulla onnistui myös nuoripari."  

Olin kentällä niin ajoissa, että samalta lähtöportilta oli vielä lähdössä Finnairin code share-lento Bangkokiin.  Tuntui kotoisalta.  Saman käytävän varrella oli harvinaisen paljon väsynyttä väkeä nukkumassa penkeillä ja pienen matkan päässä penkkitila ei riittänyt, joten väkeä istui ja makoili lattialla. 

Tällä kolmen tunnin Batik Air Malaysian lennolla ei hintaan sisältynyt ruokatarjoilu, mutta syötävää oli ostettavissa. Annokseni taisi olla Chicken Briyani eli mukavan makuista kanaa ja riisiä sekä pullo vettä, hinta 4,71 euroa. 

Kolmen maan kierroksen jälkeen oli edessä viikko Balin Sanurissa.

Instagram tilin @eilakuronen kohokohdissa on videoita Malesian Kuala Lumpurista

Tämän seniorireissaajan soolomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa

Singapore

Brunei Bandar Seri Begawan

Malesia Kuala Lumpur

Indonesia Bali Sanur, tulossa