LUX Helsinki 2023 Vuosaari ja Töölönlahti

Valotaidetapahtuma LUX Helsinki on järjestetty tammikuun alussa vuodesta 2009 lähtien.  Sen perustivat aikoinaan Helsingin kaupunki ja Helsingin energia. Tänä vuonna teokset ovat esillä 4. - 8.1. ja niitä on keskustan Töölönlahden ympäristön lisäksi monessa muussakin paikassa. 

Kävin Vuosaaressa iltakävelyllä Nopsa-koirani kanssa heti ensimmäisenä iltana keskiviikkona 4.1.  Olin lukenut, että ulkona Vuotalon ympäristössä on yksi teos, mutta näin heti ensimmäisenä rakennuksen ikkunoiden läpi Greta Salosen Talventörröttäjät teoksen.  Uskaltauduimme Nopsan kanssa astumaan sisälle katsomaan syksyn aikana työpajoissa tehtyjä valaistuja kasveja, eikä kukaan suonut meihin paheksuvia katseita.

 
Vuotalon Vuohallissa oli nähtävillä myös Tero Jarttin teos Kylmä Nuotio.  Sitä kävin kurkkaamassa vain lyhyen hetken hallin oven raosta.  Valkokankaalla näkyi sillä hetkellä ikään kuin liekkien varjokuvia.  Ehkä siellä olisi näkynyt muutakin, mutta en halunnut koiran kanssa viipyä sisällä kovin pitkää aikaa.

Rakennuksen edessä oli pihlajapuiden oksilla Päivi Raivion valoteoskokonaisuus Säätiloja. Vuosaaressa oli valotaideteoksia katsomassa kanssamme seitsemän tienoissa vain 10 - 20 muuta iltakävelijää.

Perjantaina 6.1. lähdimme Helin, Sisun ja Nopsan kanssa bussilla keskustaan katsomaan Töölönlahdenrannan teoksia.  Siellä tuntui, että puolet pääkaupunkiseudun asukkaista on ottanut iltakävelykohteeksi näiden valoteosten katselun.  Hyvä sinänsä, että tällaiset tapahtumat houkuttelevat ihmisiä ulos kävelemään.

Ensimmäinen teos Rautatientorilta lähdettyämme olisi ollut tsekkiläisen Maxim Velcovskyn installaatio Ukrainan sodan aikana palaneista autoista.  Sen ohitimme tarkoituksella pysähtymättä.

Oodi kirjaston edessä oli ranskalaisen Maxime Houotin teos Abstract, mutta eipä sitäkään jääty katsomaan 20 minuuttia enkä oikein saanut valokuvaakaan, kun kiiruhdin Helin ja Sisun perään. On muuten hankalaa "leikkiä bloggaajaa" ja ottaa valokuvia, kun on liikenteessä sellaisten henkilöiden kanssa, joilla ei ole sama harrastus.

 

Ranskalaisen Pitayan Whale Ghost ohitettiin  myös kaukaa ja nopeasti. Ehdin kuitenkin nähdä ikäänkuin ilmassa liikkuvan luurangon.  Pitaya on David Lesortin ja Arnaud Giroudin vuonna 2006 perustama luova studio.

Hesperian puistossa oli toinen Pitayan teos Muuttolintuparvi ja se tuntuu olleen tuttavapiirissä Töölönlahden eniten  kuvattu kohde ja miellytti minuakin. Sen soisi olevan paikalla pidempäänkin.

Lucid Creates studion Beam oli lähellä Paavo Nurmen patsasta ollut led-valoinstallaatio.

Kävellessämme kohti Olympiastadionia kiinnitti huomiota Töölön pallokentällä olleet pikkupojat jalkapallotreeneissä lähes 10 asteen pakkasessa.  Urheaa porukkaa.  Olen kuvitellut, että jalkapallon harrastamiseen on nykyään halleja talviaikaan, mutta ilmeisesti ei ole ainakaan riittävästi.

Viimeinen teos oli olympiastadionin sivussa kulttuurikeskus Tahdon seinään heijastettu Mauri Aholan ja Teemu Kokkosen Suurkaupungin kasvot, neljän minuutin videoteos.

 

 

Yhdyn Helin mainitsemaan kommenttiin, että Espoon Rainbow River oli kokonaisuudessa  enemmän oman maun mukainen ja mieleenjäävämpi teos. 

Kahden ja puolenkilometrin iltakävely lähes 10 asteen pakkasessa riitti ja kotiin tulimme Oopperan kulmalta raitiovaunu - bussi yhdistelmällä.  Koiratkin selvisivät lenkistä takit päällä ja tossut jalassa.

Espoon valoshow Rainbow River

Espoon keskuksen kirkkopuistoon on rakennettu upea valoteos "Espoo 50-vuotta kaupunkina" juhlavuoden huipennukseksi.  Rainbow River on esillä ympäri vuorokauden 6.1.2023 asti, mutta elämyksellisin se on pimeään vuorokaudenaikaan. 

Taiteilijaryhmä Flowers of Life on suunnitellut teoksen juuri Espoon tuomiokirkon puistoon saatuaan inspiraation maastonmuodoista, puustosta ja alueen läpi virtaavasta Espoonjoesta. Teoksessa on käytetty tekstiilimateriaaleja ja ultravioletti-valotekniikkaa, se sijoittuu eri tasoille  ja sitä pääsee tarkastelemaan eri kuvakulmista. 

Kävimme koko perhe ja koirat Helin kyydillä Espoossa Uudenvuodenpäivänä heti kello neljän jälkeen, emmekä olleet ainoita Kirkkopuistossa kävelleitä.  Koiran kanssa kulkiessa ihmisruuhkassa  ja valokuvien napsiminen taisivat häiritä teoksesta nauttimista, sillä vasta kuvista huomasin, että värisävyt olivat vaihtuneet samassakin paikassa otetuissa kuvissa. Useita kuvia tuli otettua lähinnä siksi, että toiveissa oli edes jonkun kuvan onnistuminen, koska koira remmin päässä toisessa kädessä heilautti usein toisessa kädessä ollutta kännykkää.

 

 

Tällaiset kaupunkien rahoittamat muutamia viikkoja kestävät valoshowt saisivat vähitellen syrjäyttää vuodenvaihteen ilotulitukset kokonaan.  Helsinkihän joutui peruuttamaan tänä vuonna omat uudenvuoden ilotulituksensa tuuliolosuhteiden takia. 

Noin kilometrin kävelykierros valotaideteosten keskellä Espoon Kirkkopuistossa oli mukava tapa aloittaa vuosi 2023.

Matkailuvuodet 2022 ja 2023

Vuoden 2023 matkailuteemaksi otettiin nytku taas pääsee ja vielä jaksetaan reissata.  Enää ei tarvitse ajatella, että sitku on aikaa, mutku koiralle tarvitaan hoitaja reissujen ajaksi, niin pientä etukäteissopimista jokainen matka vaatii.

Muistellaan kuitenkin ensin vuotta 2022,  jolloin saatoin kirjata blogiin jotakin matkustamiseen liittyvää kaikkina vuoden kuukausina. 

Tammikuussa käytiin katselemassa LUX-Helsinki valotaidetta koirien kanssa, mutta Matka-messut oli peruutettu toista vuotta peräkkäin.  Siellä käynti on kuulunut ohjelmaani niiden perustamisesta vuodesta 1987 lähtien (Wikipediatieto), ensimmäiset vuosikymmenet osana työtehtäviäni ja vuodesta 2014 lähtien bloggaajapassilla. 

Helmikuussa teimme Ilpon kanssa aikamatkan Tallinnaan Viru hotelliin.  Asuimme yhden yön samassa huoneessa kuin vuonna 1975.  Pariksi yöksi siirryimme yläkerroksen avarampaan huoneeseen.

Maaliskuussa saatiin tieto Kaukasian kiertomatkan peruuntumisesta eikä enää koronan takia vaan syy oli vielä ikävämpi eli maailmantilanne, Venäjän hyokkäys Ukrainaan.  Myös loppuvuodelle suunniteltu matka Moskovaan peruuntui. Siellä piti olla syyskuussa agilityn MM-kisat 2022.  Onneksi muita matkasuunnitelmia ja varauksia pystyi tekemään.

Huhtikuussa lähdetiin Napolinlahdelle ja ensimmäinen lomailukohde oli Ischian saari, jossa vietettiin viikko. 

Toukokuussa matka jatkui Sorrentoon ja Napoliin, jossa teemana oli näe Napoli ja kuoleta pankkikortit ja puhelin. Minulta varastettiin kukkaro ja Ilpolta puhelin.
Loppukuussa Heli osallistui Nopsa-koirani kanssa Tampereella agilityn maajoukkuekarsintoihin.  Asuimme Kangasalan puolella ja kävimme lounaalla ja pienellä kävelykierroksella Pohtiolammella. 

Kesäkuussa teimme perinteisen pyöräreissun tuttavapariskunnan kanssa Viroon.  Tällä kerralla tutustuimme Rakveren ympäristöön ja tuli todettua, että Juhannus ei ole paras mahdollinen aika liikkua polkupyörien kanssa virolaisissa junissa.  Pyörille varatuilla paikoilla istuivat kännyköiden räplääjät näkemättä ja kuulematta, mitä ympärillä tapahtui.

 

Heinäkuussa tehtiin polkupyörillä koko perheen yhteinen ruokamatka Meksikoon ja Italiaan eli Kalasataman Teurastomon alueelle.

Elokuussa käytiin kävely- ja pyöräretkillä katsomassa Helsingin hiidenkirnuja ja Sipoossa katsomassa Lemminkäisen temppeliä sekä koirien kanssa kesäretkellä Porvoossa.  Loppukuusta lähdimme Helin kanssa pohjoiseen agilityn SM-kisoihin, pysähtyen yhden yön verran Kalajoen hiekkasärkillä ennen viikonloppua kisakaupunki Rovaniemellä.

Syyskuussa  järjestettiin kahden vuoden tauon jälkeen agilityn MM-kisat Moskovan kisojen peruuntumisen vuoksi Wienin kupeessa Schwechatissa. Tuliaisena tuotiin Helin ja parinkymmenen muun suomalaisen kanssa korona huolimatta minun neljästä ja Helin kolmesta rokotuksesta.  Mielenkiintoinen havainto oli, että koronan jo aikaisemmin sairastaneet eivät saanet sitä tältä reissulta vaikka olivat asuneet samassa huoneessa koronan tuliaiseksi tuoneiden kanssa.

Lokakuussa aloitettiin lenkkeily koirien kanssa Itä-Helsingin luonnonsuojelualueilla ja luontopoluilla. Lenkkeilykohteina olivat Vuosaarenhuippu, Mustavuori ja Uutela.

Marraskuussa jatkettiin koirien kanssa lenkkeilyä Vuosaaren lähellä Kallahdenniemen luontopoluilla. 

Joulukkuussa päättyi matkailuvuosi Millan kanssa viikonloppureissuun Norjan Bergeniin. 

Vuodelle 2023 on matkavarauksia ja suunnitelmia enemmän kuin koskaan aikaisemmin.  70 + iässä ei voi varmasti tietää kuinka kauan kunto kestää matkustamisen. 

Tammikuussa päästään matkailun tunnelmaan Matkamessuilla, toivottavasti tänäkin vuonna bloggaajapassin turvin.  Somevaikuttajan passin voi anoa linkin kautta.

Ensimmäiset kiertomatkavaraukset tein, kun Milla lähetti perheen WhatsApp ryhmään viestin: "Olemme varanneet maaliskuulle lennot Souliin, joten älkää varatko silloin matkoja, en voi hoitaa Nopsaa".  Heli vastasi voivansa huolehtia koirastani, jos se ei sovi muille sukulaisille.  Hän kirjoitti totuuden ajatuksistani: "Äiti on kyllä nyt tosi kateellinen ;), koska ei ole käynyt Etelä-Koreassa." 

Sitten tulikin kiire tehdä matkavarauksia ja sopia koiranhoidosta.  Niinpä helmikuulle on varattu kiertomatka Costa Rica ja Nicaragua ja huhtikuulle monta vuotta odottamani Kaukasian kierros - Azerbaidzan, Georgia ja Armenia, molemmat Mandala travelin kautta. 

Jos nykyisin yksi koira ja aikaisemmin useampi koira rajoittivat joskus matkustamista, niin kyllä koirien kanssa agilityn harrastaminen on myös antanut syyn matkustamiselle niin kotimaassa kuin Euroopassakin. Lokakuulle varattiin reissu agilityn MM-kisoihin Tsekkien Libereciin jo kolme kuukautta sitten ja kotimaan agilitykisareissuja on merkitty kalenteriin ja tehty majoitusvarauksia useampia. Suunnitelmista kirjoitin marraskuussa blogiin otsikolla Matkasuunnitelmilla valoa syksyyn.

Varsinasta bucketlistaa minulla ei ole matkojen suhteen sen jälkeen, kun kaikki Euroopan maat on Kaukasuksen maiden myötä nähty.  Englantilaisia TV-sarjoja katsoessani olen useampaan kertaan maininnut, että Englannin ja Walesin maaseudulle tekisi mieleni päästä. Lontoossa olen käynyt kuusi kertaa ja kerran työmatkalla kiertämässä Skotlantia, mutta muuten Iso-Britannia on tuntematonta aluetta. Japani on maana sellainen, jota tekisi myös mieli päästä kiertämään. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.