Ilpo heräsi taas auringon nousuun ja meni yksinäiselle aamu-uinille uima-altaalle. Aamiaisen jälkeen pakkasimme loput tavaramme, maksoimme huoneen laskuun tekemämme ostokset ja läksimme kotimatkalle. Laskun sai maksaa paikallisella rahalla, dollareilla tai euroilla. Edullisinta se oli dollareilla. Muutenkin olin yllättynyt siitä, kuinka paljon Vietnamissa käytettiin hinnoittelussa dollareita. 1 dollari oli 15 950,- dongia ja euro oli noin 20 000,-
Vidotoursin auto, kuljettaja ja opas olivat odottamassa meitä hotellin kaupunkiterminaalissa klo 9 ja matka kohti Saigonin lentokenttää alkoi. Opas oli meikäläisten ikäinen ja oli sodan aikana ollut kymmenkunta vuotta amerikkalaisten tulkkina. Sodan jälkeen hän oli yrittänyt venepakolaisena paeta maasta 4 kertaa, mutta ei ollut onnistunut. Hänen kanssaan oli mielenkiintoista keskustella maan asioista.
Auton ikkunasta oli taas mielenkiintoista seurata vaihtuvia maisemia.
Välillä pitä varoa tienvarressa kulkevia lampaita, toisinaan nautoja.
Näimme myös hanhifarmeja ja maanviljelijoitä riisisadon korjuussa
Tupakka ym. tauolle pysähdyimme tavallisen maalaistalon luo.
Kahvi- ja välipalatauolle pysähdyimme COH PHO kyltin opastamina. Ne tarkoittavat riisiä ja nuudeleita.
Saigonia lähestyessämme tuli taas vesisade, mutta sehän ei meitä autossa haitannut. Moottoripyöräilijät kaivoivat päälleen sadeviittoja. Kävimme vielä vammaisten käsityöpajassa.
Yhteenkään suomalaiseen ihmiseen emme törmänneet koko matkan aikana, mutta Nokia kylttejä näimme tasaisin väliajoin ja olo tuntui jotenkin kotoiselta.
Uudempi teksti linkistä voi seurata reissun etenemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti